Helmet Lukuhaaste 2018: 13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa

Poikani Kevin

Shriver, Lionel

2003

544 sivua

Vuoden 2018 lukuhaasteessa tässä on ehkäpä yksi vaikeimmista haastekohdista. Ainakin minulle. Vai kuinka monelle
tulee mieleen heti kirja, jossa on vain pari hahmoa? Ei minulle ainakaan. Tästä syystä jouduin turvautumaan
Kirjasampon monologihakuun ja senkin avulla löytyvistä kirjoista osaa en hyväksyisi tähän kohtaan. Tunnustan, että
aloin miltei jo repiä hiuksiani, mutta sitten keksin ratkaisun: kirjeromaanit.

Kirjeromaaneissa koko kirja on kirjeiden tai miksei nykyisin myös sähköpostien muodoissa. Niitä kirjoittaa tavallisesti
joko yksi henkilö muille tai kaksi henkilöä toisilleen. Kirjeissä voi esiintyä toki muita henkilöitä, mutta merkitsevässä
roolissa ovat vain kirjeitä kirjoittava henkilö tai henkilöt. Tämän pohdinnan ja päättelyn jälkeen aloin etsiä
kirjeromaaneita ja niitä löytyikin ihan mukavasti.

Suunnitelmissani on lukea tähän haastekohtaan Lionel Shriverin Poikani Kevin, jota eräs ystäväni on minulle suositellut
jo muutamia vuosia sitten. Kirjassa Kevinin äiti Eva kirjoittaa kirjeitä miehelleen Frankille. Näissä kirjeissä Eva käy
lävitse elämää ennen tragediaa, joka kohtasi perhettä. Olisiko hän voinut omilla toimillaan estää tapahtumat? Olisiko
hän voinut rakastamalla enemmän muuttaa asioita? Poikani Kevin on kuulemma romaani syyllisyydestä,
äidinrakkaudesta ja sen puutteesta sekä käsittämättömästä pahuudesta. Se on myös voittanut vuoden 2005 Orange
-palkinnon, joten oletukseni on, että jännittävästä ja kiinnostavasta kirjasta on kyse.


Viisi vinkkiä kirjoista, joissa myös on vain yksi tai kaksi hahmoa:

Carstens, Fredrika Wilhelmina: Muratti

Cleave, Chris: Poikani ääni

Goethe, J. W. von: Nuoren Wertherin kärsimykset

Kuipers, Alice: Terveisin äiti

Muinonen, Maija: Mustat paperit

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 12. Sarjakuvaromaani

Saga
Vaughan, Brian K.
Staples, Fiona (kuv.)
2014

Saga on niitä harvinaisia sarjakuvia, joiden seuraavia osia muori odottelee kuola valuen. Ensimmäinen osa sattui puolivahingossa käsiin ja vei mennessään jotta heilahti. Sarjassa on julkaistu (suomeksi) seitsemän osaa, eikä tarina ole vielä päättynyt. 

Saga on kertomus sodasta ja rakkaudesta paketoituna siistiin scifisarjakuvaan. Kuvittaja on tehnyt upeaa työtä antaessaan hahmot kaikille henkilöille, jollaisia ainakaan muori ei olisi ehkä osannut kuvitella ollenkaan. TV-päisiä kuninkaallisia? Siivellisiä ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan olekaan ihan ihmisiä, kavereita joilla kasvaa sarvet päässä ja hämähäkkinaisia? Pieni pornoluolasta pelastettu tyttö, palkkamurhaaja ja kissa (Valhetassu), joka tietää milloin joku valehtelee. 

Saga kertoo kahden sodassa keskenään olevan planeetan (tai toinen on oikeastaan kuu) sotilaista, Alanasta ja Markosta, jotka törmäävät toisiinsa ja rakastuvat. Kahden eri rodun välinen suhde ei kuitenkaan ole sallittu, etenkin kun Alana on raskaana ja synnyttää piakkoin ”sekasikiön”. Pariskunta lähtee pakomatkalle halki galaksien, etsimään paikkaa, jossa voisivat pitää lapsensa hengissä. Pääjuonen lisäksi tarjoillaan lukuisia sivujuonteita, jotka tekevät tarinaan syvyyttä ja leveyttä ja keventävät aina siellä, missä muuten meinaa romahtaa liiankin raskaaksi. Ihan mahtavaa!

Ehkä parasta, mitä sarjakuvaromaani voi tarjota. Huikea seikkailu, hyvä juoni, mahtavat henkilöt (Alana on niin rääväsuinen narttu, että pääsi muorin idoliksi kertaheitolla!) ja kuvitus, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuten sarjakuvan kuvituksen toki kuuluukin. 

Muita tutustumisen arvoisia sarjakuvaromaaneja:

Emerson, Hunt: Danten inferno

Kirkman, Robert: The Walking Dead

Mina, Denise: Miehet jotka vihaavat naisia

Telgemeier, Raina: Hymy

Tolppanen, Petri: Sarasvatin hiekkaa

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 11. Kirjassa käy hyvin

Maailman ympäri 80 päivässä

Verne, Jules

2014

177 sivua

Klassikon aika! Halusin valita tähän lukuhaasteen kohtaan kirjan, joka ei tarkoituksellisesti paljastaisi lopputulosta.
Näin ollen valitsin siis kirjan, jonka juonen uskoisin lähes kaikkien tuntevan. Ainakin oma sukupolveni on tullut tutuksi
tämän tarinan suhteen mainioiden piirrettyjen televisiosarjojen myötä. Kenellekään ei siis voi olla suuri yllätys se,
että tässä kirjassa todella käy hyvin.

Koska itse olin katsonut televisiosarjat, tiesin jotakuinkin mitä odottaa. Ja silti pääsin yllättymään ja jopa järkyttymään.
Herra Fogg ei ollutkaan yhtä herttainen ja ihastuttava kuin sarjan leijona. Hän on melko etäinen ja itse pitäisin häntä
jopa kylmänä persoonana. Passepartout taas on jopa enemmän sankarillinen pelle kuin mitä muistin. Myös muissa
hahmoissa on eroja ja yhtäläisyyksiä, jotka pitävät lukijan mielenkiintoa yllä. Muistaakseni televisiosarja oli melko pitkä.
Kirjana, ainakin tämä Elisa Kirjan ilmainen e-kirja, tarina taas on kohtalaisen lyhyt. Tapahtumat etenevät vauhdikkaasti
eikä mihinkään pysähdytä pitkäksi aikaa. Mikä on tietenkin hyvä, onhan aikaa Maapallon kiertämiseen vain 80 päivää!


Viisi vinkkiä kirjoista, joissa myös käy hyvin:
Ahern, Cecelia: Sadan nimen mittainen matka
Bates, H. E.: Oi ihana toukokuu
Honeyman, Gail: Eleanorille kuuluu ihan hyvää
Morton, Kate: Hylätty puutarha
Utrio, Kaari: Hupsu rakkaus

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja

Tämä kohta on lukijakohtainen, joten Muori ja Täti esittelevät omat - tai siis ystäviensä tai perheenjäsentensä - valinnat kyseiseen haastekohtaan.

Stonehengen perintö
Christer, Sam
2014
412 sivua

Siskoni valitsi minulle tämän kirjan perinteisellä “annan tämän joululahjaksi” -idealla. Tämän kohdan täyttäminen oli
siis melkoisen helppo tehtävä. Joskin siskoni koetti ylipuhua minut laittamaan tämän kirjan johonkin toiseen kohtaan,
jotta hän voisi valita minulle toisen kirjan.

Stonehengen perintö kuului yhdelle lukulistoistani. Aikoinaan olin bongannut kirjan kirjastosta ja ihastunut sen kanteen
ja mystiseen nimeen. Myös takakansi herätti kutkuttavia ajatuksia mieleeni. Kukapa ei rakastaisi näitä mystisiä
salaliittoteorioita? Ehkä siinä syy, miksi itse viehdyin kirjan ideaan...

Kirjassa esitetään mielenkiintoisia teorioita yhdestä maailman mystisimmistä paikoista. Se ja viime vuosina ollut buumi kunnon aarteenmetsästyksistä pitävät tätä kirjaa kasassa. Idea on kiintoisa ja hahmoissa on potentiaalia vaikkei sentään ihan Robert Langdon -tasolle asti. Itse näkisin, että Stonehengen perinnön kompastuskivi tai rikkaus on sen kieli. Kirjan tapahtumat on nimittäin kerrottu preesensissä. Tästä ratkaisusta lukija joko pitää tai sitten sitä vihaa. Suosittelisinkin tätä kirjaa välipalalukemiseksi raskaampien jännärien välissä.


Täti kuittaa.

Onko minussa jotakin vikaa vai onko kaikki paskaa? Modernin elämän sanakirja
Lowe, Steve & McArthur, Alan (suomeksi toimittanut Kalle Haapanen)
2006
271 sivua

Tämä kirja pääsi käsittelyyn ihan vain siksi, että se oli ensimmäinen mikä kaverille juolahti mieleen, kun muori rupesi vinkkiä kyselemään.  

Onko minussa jotakin vikaa vai onko kaikki paskaa? Modernin elämän sanakirja tarjoilee aakkosjärjestyksessä erinäisiä ilmiöitä, fraaseja ja henkilöitä, joista mediat repivät kaiken irti vielä sittenkin, kun ketään ei enää kiinnosta.

Tämä on kirja kaikille niille, joita **tuttaa nykyajan kotkotukset. (Astetta sivistyneempi opus kuin Eniten vituttaa kaikki, mutta samalla konseptilla mennään.) Nykyaika tässä teoksessa tosin edustaa yli kymmenen vuoden takaista aikaa, joten jotkut kotkotukset ovat jo vanhentuneet tai muuten vain unohtuneet. Nuoret lukijat eivät ehkä saisi tästä irti kaikkea, mutta suurin osa näistä jutuista on itsellä vielä ihan tuoreessa muistissa. Siis minne katosivat kaikki nämä vuodet!?

Sopivan lyhyitä juttuja luettavaksi siellä, missä kuninkaatkin käyvät yksin.

Muori kuittaa.