Se
King, Stephen
2015
1 138 sivua
Tähän kirjaan tarttuminen pelotti minua paristakin syystä. Ensinnäkin pelkään pellejä ja ainakin uusintapainoksen kannen pelle on monesti tuijotellut minua uhkaavasti kirjastossa käydessäni. Onneksi sain hankittua opuksen itselleni e-kirjana, joka vei osan yhdestä pelostani pois. Nyt kantta ei turhan usein tarvinnut tuijotella. Se on kirjana melkoinen järkäle. Pelkäsinkin, miten jaksaisin pitää massiivista opusta sylissäni. E-kirjana tabletilta lukiessa myös tämä pelko poistui.
Sehen tarttumisessa pelotti minua myös kirjan maine. Se on ansainnut oman kulttimaineensa ja jo useammat sukupolvet ovat nauttineet kirjasta ja sen maailmasta. Pelkäsinkin, että olisin itse asettanut odotukset liian korkealle. Näiden pelkojen saattelemana tartuin kuitenkin kirjaan. Ja huomasin, että jouduin sittenkin vähän pettymään...
Se on hienosti kirjoitettu teos, joka kuvaa hyvin omia aikojaan. Siinä on vitsejä ja tapahtumia, jotka selvästi aukeavat paremmin vähän vanhemmalle lukijalle. Nyt joidenkin tilanteiden huvittavuus tuntui menvän minulta kokonaan ohitse. En ymmärtänyt niiden huumoriarvoa, sillä se poikkesi sen verran omastani. Kirjassa tapahtumat jakautuvat nimittäin kahdelle tasolle, kahteen eri aikaan. Toisessa eletään 1950-lukua ja päähenkilöiden lapsuutta. Toinen taas jatkaa tarinaa heidän ollessaan jo aikuisia. Silloin eletään 1980-lukua, jonka loppupuolella itse vasta synnyin. Uskon vahvasti, että osan kirjan tapahtumista ymmärtää paremmin jos on kasvanut tai tuntee paremmin amerikkalaista kulttuuria.
Kaikesta huolimatta Se on jännittävää luettavaa, vaikkei kaikkia viittauksia ja vitsejä ymmärtäisikään. Kirja on ehdottomasti ansainnut maineensa, joskin nykylukijan on otettava huomioon juuri aikojen välinen ero. Suosittelen kuitenkin mielelläni kirjaa lukijoille, jotka haluavat elämäänsä hiukkasen kauhia, mutta jaksavat vartoa sen tulemista. Tässä kirjassa tapahtumat kun eivät aina ole mitenkään räjähdysherkkiä.
Täti kuittaa.
Kaikesta huolimatta Se on jännittävää luettavaa, vaikkei kaikkia viittauksia ja vitsejä ymmärtäisikään. Kirja on ehdottomasti ansainnut maineensa, joskin nykylukijan on otettava huomioon juuri aikojen välinen ero. Suosittelen kuitenkin mielelläni kirjaa lukijoille, jotka haluavat elämäänsä hiukkasen kauhia, mutta jaksavat vartoa sen tulemista. Tässä kirjassa tapahtumat kun eivät aina ole mitenkään räjähdysherkkiä.
Täti kuittaa.
Viisaan miehen pelko
Rothfuss, Patrick
2015
955 sivua
Patrick Rothfuss räjäytti joitakin vuosia sitten tiensä muorin tietoisuuteen kirjallaan Tuulen nimi. Fantasia enää harvoin jaksaa yllättää, tai edes vetää mukanaan, joten jokainen oikeasti hyvä kirja iskee aika kovaa. Tuulen nimi vei mukanaan ensimmäisestä luvusta alkaen ja piti pintansa loppuun saakka. Harvoin, toooodella harvoin, sitä enää törmää kirjailijaan, joka saa fantasiaansa jotain uutta ja tuoretta ja lisäksi niin vetävän juonen (ja hyvät henkilöt toki), että muori jaksaa vaivautua muutamaa lukua pidempään. Surutta jää kesken jos ei jaksa vetää. Liki tuhatsivuinen järkäle tuli ahmaistua parissa illassa. Jatko-osan suomennosta ei meinannut millään malttaa odottaa, mutta lopulta odotus palkittiin. Joulupukki kolautti vuonna 2015 (kirjaimellisesti) muorin varpaille tämän kirjan.
Mutta mutta... Edelleen se odottelee lukemistaan. Syystä että muori ei uskalla aloittaa. Entäs jos se on täydellinen floppi? Entä jos se ei lainkaan lunasta edeltäjänsä asettamia odotuksia? Entä jos muori vihaakin tätä kirjaa, eikä jaksa lukea loppuun? Entä jos Rothfuss onkin tällä kertaa sössinyt koko homman ja julkaissut tasapaksua, latteaa ja mitäänsanomatonta fantasiantapaista loistavan alun jatkoksi!? Tai entä jos Viisaan miehen pelko onkin ihan yhtä loistava kuin Tuulen nimi, eikä muori jaksa odotella trilogian viimeistä osaa? Että kävi miten kävi, pelottavaa tähän kirjaan tarttuminen on. Nyt muori kuitenkin on pyhästi päättänyt ryhdistäytyä ja ottaa työn alle tämän kirjan. Ihan pian.
Jokainen viisas mies pelkää kolmea asiaa, sanoo Rothfussin loistava (ja ah kuinka ihanan raivostuttava) päähenkilö Kvothe. Kirjan aloittaminen ei ole yksi niistä. Muoripa vaan ei olekaan viisas mies, joten saa kaikessa rauhassa pelätä mitä lystää.
Muori kuittaa.
Rothfuss, Patrick
2015
955 sivua
Patrick Rothfuss räjäytti joitakin vuosia sitten tiensä muorin tietoisuuteen kirjallaan Tuulen nimi. Fantasia enää harvoin jaksaa yllättää, tai edes vetää mukanaan, joten jokainen oikeasti hyvä kirja iskee aika kovaa. Tuulen nimi vei mukanaan ensimmäisestä luvusta alkaen ja piti pintansa loppuun saakka. Harvoin, toooodella harvoin, sitä enää törmää kirjailijaan, joka saa fantasiaansa jotain uutta ja tuoretta ja lisäksi niin vetävän juonen (ja hyvät henkilöt toki), että muori jaksaa vaivautua muutamaa lukua pidempään. Surutta jää kesken jos ei jaksa vetää. Liki tuhatsivuinen järkäle tuli ahmaistua parissa illassa. Jatko-osan suomennosta ei meinannut millään malttaa odottaa, mutta lopulta odotus palkittiin. Joulupukki kolautti vuonna 2015 (kirjaimellisesti) muorin varpaille tämän kirjan.
Mutta mutta... Edelleen se odottelee lukemistaan. Syystä että muori ei uskalla aloittaa. Entäs jos se on täydellinen floppi? Entä jos se ei lainkaan lunasta edeltäjänsä asettamia odotuksia? Entä jos muori vihaakin tätä kirjaa, eikä jaksa lukea loppuun? Entä jos Rothfuss onkin tällä kertaa sössinyt koko homman ja julkaissut tasapaksua, latteaa ja mitäänsanomatonta fantasiantapaista loistavan alun jatkoksi!? Tai entä jos Viisaan miehen pelko onkin ihan yhtä loistava kuin Tuulen nimi, eikä muori jaksa odotella trilogian viimeistä osaa? Että kävi miten kävi, pelottavaa tähän kirjaan tarttuminen on. Nyt muori kuitenkin on pyhästi päättänyt ryhdistäytyä ja ottaa työn alle tämän kirjan. Ihan pian.
Jokainen viisas mies pelkää kolmea asiaa, sanoo Rothfussin loistava (ja ah kuinka ihanan raivostuttava) päähenkilö Kvothe. Kirjan aloittaminen ei ole yksi niistä. Muoripa vaan ei olekaan viisas mies, joten saa kaikessa rauhassa pelätä mitä lystää.
Muori kuittaa.
