maanantai 20. tammikuuta 2020
Pieni Helmet-lukuhaaste: 2. Iloinen kirja
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Shaffer, Mary Ann & Barrows, Annie
2010
301 sivua
Kyseessä ei ole sellainen iloinen kirja, jossa kaikki on vaaleanpunaista ja linnun laulavat ja ihmiset ovat onnellisia kaiken aikaa. Ehei, osittain kirja on melko surullinenkin. Se on nimittäin kirjeromaani sota-ajalta. Tai oikeammin hieman sen jälkeen. Kirjeet ovat kuitenkin täynnä toivoa paremmasta, ystävyyttä ja lämpöä ja monia sellaisia tapahtumia, jotka vain laittavat hymyilemään. Lukiessa tulee hyvä mieli ja siksi tulkitsen tämän iloiseksi kirjaksi. Tavallaan.
Kirjeromaanit eivät ole kaikkien mieleen. Ne eivät ole omakaan suosikkini. Minulla meni pieni tovi päästä sisälle kirjeiden maailmaan, mutta vähitellen se onnistui ja sitten lukeminen sujui hyvin. Kirjeet ovat vauhdikkaita ja persoonallisia ja ne kuvaavat hyvin pienen yhteisön elämää, johon saapuu vieras. Kaikin puolin kuitenkin erittäin tervetullut vieras.
Lämminhenkinen ja hauska. Tästä on myös tehty elokuva.
Täti kuittaa.
Myötä- ja vastanmäessä
Bengtsson, Hans
2000
228 sivua
Tämä haaste näköjään alkaa oman kirjahyllyn aarteista, mutta hyvä niin. Iloisia kirjoja ei ole kovin paljon päässyt kertymään, mutta tämän on muori joskus saanut lahjaksi, vuosia ja vuosia sitten.
Kirjassa on kaikenlaisia tarinoita avioliiton ihmeistä, kaikkea mahdollista kosinnan ja kuoleman väliltä. Jotkut jutuista toimivat hyvänä varoittavana esimerkkinä, toiset naurattavat silkalla älyttömyydellään. Jotkut ovat traagisia, jotkut suorastaan uskomattomia, mutta kaikissa tarinoissa puidaan tavalla tai toisella avioliiton onnea ja ongelmia. Jutut on sopivan pituisia luettavaksi siellä, missä kuninkaatkin käyvät yksin...
Muoria viehättää erityisesti kirjan omistuskirjoitus. Kirjailija on omistanut kirjan vaimolleen Ilselle, koska "ilman hänen ystävällistä myötävaikutustaan oma avioliittoni ei olisi toteutunut."
Muori kuittaa.
maanantai 6. tammikuuta 2020
Pieni Helmet-lukuhaaste: 1. Kirja on vanhempi kuin sinä
2001 - Avaruusseikkailu
Clarke, Arthur C.
1981
194 sivua
Halusin tähän kohtaan kirjan, joka olisi sekä fyysisesti että alkuperäisen julkaisuajankohtansa mukaan minua vanhempi. Onnekseni sellaisia on melkoinen määrä. Siitä määrästä valikoin sitten yhden klassikon.
En ole nähnyt elokuvaa. Ehkä pitäisi. Ehkä se olisi hieman selvempi ja helpompi kuin tämä kirja. Sillä tämä alkaa alusta. Todellakin alusta. Ihan apinaihmisistä alkaen. Ja sitten äkkiä ollaankin kirjoitusajankohdan tulevaisuudessa (meidän menneisyydessämme) ja matkalla halki avaruuden kohti Saturnusta. Ja sitten... No, jokainen voi lukea itse. Tai katsoa sen elokuvan.
Minun makuuni tämä kirja oli melkoista selitystä. Ja melkoisen hidas. Asioihin perehdyttiin juurta jaksain ja tapahtumat tuntuivat etenevän välillä hyvinkin hitaasti. Mielikuvituksen tuloksena mielenkiintoinen tapaus, vaikka emme sentään moisiin suorituksiin vielä(kään) pysty.
Täti kuittaa.
Vehkalahden neidot
Utrio, Kaari
1971
335 sivua
Muorikin päätti ottaa myös fyysisesti itseään vanhemman teoksen. Omasta hyllystä löytyi helposti useammankin uusinnan kestävä teos. Vehkalahden neidot on Utrion runsaan tuotannon alkupään helmiä, ja sattuupa olemaan myös ensimmäinen tekijänsä kirja, jonka muori sattui joskus kaukaisessa nuoruudessaan lukemaan. Kurjuutta, onnea, rakkautta, pettymyksiä ja niin ihanan inhimilliset henkilöt. Ei muuta kuin Vehkalahdelle!
Muori kuittaa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)



