Sahalinin saari
Verkin, Eduard
2020
364 sivua
Tässä venäläiskirjailijan dystopiassa on minun makuuni samanlainen tuntu kuin Metro-trilogiassa. Ainakin kerronta ja tapahtumat etenevät samanlaista verkkaista tahtia. Ja ihmiset elävät ydinsodan jälkeisessä maailmassa, jossa on omat sääntönsä ja tapansa. Tällä kertaa ihmisten vain on onnistunut pysyä maan pinnalla. Joskin vain saarivaltio Japani on enää voimissaan. Eikä senkään oloja voi pitää merkittävän hyvinä...
Kirjan maailma on mielenkiintoinen, joskin siitä jää melkoisen suuri osa lukijan itsensä vastuulle. Palasia annetaan, mutta lopulliset ratkaisut minäkertojaa hyödyntävästä tarinasta ovat lukijan itsensä käsissä. Minua jäivät häiritsemään esimerkiksi se, ettei näitä eri juttuihin kahlittuja ja heidän järjestelmäänsä avattu kokonaan. Olisin mielelläni lukenut siitä lisää!
Mielenkiintoinen maailma. Vankilasaari, jossa sattuu ja tapahtuu ja elämä on melko erikoista. Järjestelmä, jossa tietyllä tapaa "puhtaalla verellä" on melkoinen merkitys. Jännittävä toteutus, joka vaatii lukijalta keskittymistä. Ja mahdollisesti myös toisen lukukerran tai ainakin roppakaupalla pohdintaa.
Tutustumisen arvoinen tapaus.
Täti kuittaa.
Kaukonen, Katja
2020
(sivumäärä ei vielä tiedossa)
Erilaiset suljetut yhteisöt ovat aina kiinnostaneet muoria. Eivät niinkään suljetun huoneen mysteerit, vaan erilaiset ihmisryhmät ja niiden dynamiikka. Miten selvitä yhteisössä, jota ei ole itse valinnut? Saati sitten jos sinne on joutunut vasten tahtoaan, vangiksi, suljettu pois maailmasta unohtumaan (ja kuolemaan) kaukana kaikista rakkaistaan, elämästään, omasta yhteisöstään. Muoria kiehtoo erityisesti ihmisen ehtymätön kyky sopeutua, muokata ympäristöään ja rakentaa elämänsä uudestaan.
Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan ei ole vielä ilmestynyt. Muori odottaa sitä kovasti, koska kirjassa kuvausten mukaan yhdistyvät edellä mainittu suljettu yhteisö, kaunis ja runollinen kieli, sekä maaginen realismi. Kirja kertoo saaresta, johon lähetetään ne naiset, jotka yhteiskunta haluaa pois silmistään. Historia on opettanut, että sillä yleensä tarkoitetaan naisia, jotka eivät sopeudu yhteiskunnan asettamiin normeihin, ajattelevat itse ja haluavat itse valita elämänsä suunnan. Tällaisia naisia on tyypillisesti leimattu "mielisairaiksi" ja suljettu pois häiritsemästä ihmisten (eli miesten) elämää. Muori olisi varmasti menneinä aikoina ollut ensimmäisenä tämänkin kirjan saaren laiturilla, koska ei ole oppinut pitämään päätään kiinni ja mölyjä mahassaan...
Muori kuittaa.
