The Art of Murder
White, Michael
2010
400 sivua
Tämä opus on ollut hyllynlämmittäjänäni jo useampia vuosia. Joten nyt oli mainio tilaisuus sujauttaa se osaksi
haastetta. Kirjan kansihan on keltasävytteinen ja ainakin omaan silmääni koko kannen päällä on ikään kuin kultainen
“harso”. Tämä passaa minulle.
“harso”. Tämä passaa minulle.
Jostain hassusta syystä en tunnistanut kirjoittajan nimeä. Se minun olisi pitänyt kuitenkin tehdä. Michael White on
nimittäin julkaissut muutaman muunkin jännärin, joista osa on jopa suomennettu. Sellaiset kirjat kuin Luciferin
liittolainen ja Firenzen salaliitto saattavat soittaa kelloja. Eikä syystä. White osaa kehittää kiintoisia hahmoja ja tarinoita
ja yhdistää ne jännittäväksi kokonaisuudeksi.
liittolainen ja Firenzen salaliitto saattavat soittaa kelloja. Eikä syystä. White osaa kehittää kiintoisia hahmoja ja tarinoita
ja yhdistää ne jännittäväksi kokonaisuudeksi.
Whiten valttina tuntuu olevan historia ja sen hyödyntäminen osana juonta. Tässä kirjassa lukijaa kuljetetaan kahdella
tasolla. Toisessa selvitetään melkoisen raakoja ja dramaattisia murhia, jotka varmasti jäävät mieleen. Uhrit kun
asetellaan kuin kuuluisissa maalauksissa ikään. Toista tasoa taas edustavat kirjeet menneisyydestä. Kirjeet, joiden
kirjoittaja väittää olevansa Viiltäjä Jack.
asetellaan kuin kuuluisissa maalauksissa ikään. Toista tasoa taas edustavat kirjeet menneisyydestä. Kirjeet, joiden
kirjoittaja väittää olevansa Viiltäjä Jack.
Historiaa, jännitystä ja verisiä murhapaikkoja. Ei kaikkein herkimmille lukijoille, mutta hyytävän jännityksen ystäville.
Viisi vinkkiä kirjoista, joiden kannet ovat myös yksivärisiä:
Aarnipuu, Tiia: Jonkun on uskallettava katsoa
Espinosa, Albert: Keltainen maailma
Grafton, Sue: S niin kuin synti
Hautala, Tiina: Aaveiden kaupunki - kummitustarinoita Vaasasta
Seppälä, Mika: Aamen ja muita loppuja
Täti kuittaa.



