Helmet Lukuhaaste 2018: 22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin

Ready Player  One
Cline, Ernest
2012
385 sivua

Jos tähän kohtaan voisi valita jonkun muun... Ei, ei voisi. Luettava on, vaikka joka vuosi uudestaan, ei auta. Nyt kun siitä on tehty elokuva, kirja löytänee sen kautta aivan uusia lukijoita. Toivottavasti, koska kyseessä on heittämällä yksi vaikuttavimmista kirjoista ikinä. Harmillisesti se vaan silkalla järkälemäisyydellään karsii pois monta potentiaalista lukijaa. Tässä on meinaan kirja kaikille, jotka ovat joskus pelanneet, kuunnelleet, lukeneet tai nähneet jotain.

Juoni nyt ei niin erityisen vaikuttava ole, aika perusdystopiaa tuhoutuneine maailmoineen ja virtuaalitodellisuuksineen, mutta ah kuinka herkullisesti Cline sen lukijalle tarjoilee! Kantavana voimana tarinassa, ja tärkeänä osana sitä, vilisee huikea määrä populaarikulttuuriviittauksia, joista jokainen taatusti tunnistaa ainakin osan. Näin on perinteiseen seikkailu-aarteenmetsästys-sankari-jne-tarinaan saatu jotain ihan uutta. Tulosta ei synny ellet tunne populaarikulttuuria ja historiaa. Jeh.

Viisi muuta kirjaa, joista voi erinäisiä viittauksia löytää:
Arnkil, Antti: Lauantaiesseet
Cline, Ernest: Armada
Duchovny, David: Pyhä lehmä
Kuutti, Maria: Anna ja Elvis kylpylässä
Vacklin & Parhamaa: Beta

Helmet Lukuhaaste 2018: 21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi

Lukuhaasteen kohta 21 käsittelee kirjoja, jotka eivät ole lukijan omalla mukavuusalueella. Tässä ovat Muorin ja Tädin valinnat:

Aavikon kyyhkyset

Hoffman, Alice

2014

624 sivua

Alice Hoffmanin Aavikon kyyhkyset on massiivinen ja tunteisiin vetoava teos sodasta ja sen vaikutuksista yleensä
vaiennettuina olleiden naisten kertomana. Se on hyvin todentuntuinen kuvaus haastavasta elämästä ja naisen
asemasta juutalaisessa kulttuurissa aikana, joka ei todellakaan ole kenellekään helppo. Jo aiheensa puolesta kirja on
paitsi kiinnostavaa, myös haastavaa luettavaa. Itselleni juuri sen uskonnollisuus, vaikkei sitä olekaan liikaa korostettu,
oli yksi syy siihen, miksi kirja ei ole omalla mukavuusalueellani.

Toinen ja suurempi syy tämän kirjan päätymiseksi tähän lukuhaasteenkohtaan on sen kerronnan tyyli. Hoffman osaa
kirjoittaa ja hän kirjoittaa hyvin. Teksti on luettavaa ja se ottaa lukijan omakseen. Mutta. Kirja on kerrottu minä-kertojan
muodossa. En ole koskaan juuri perustanut minä-kertojista. Eikä tämäkään kirja ole poikkeus. Etenkin kun näitä
minä-kertojia on useampia. Äänensä nimittäin saa kuuluviin useampikin nainen, joiden kertomat tarinat
yhdessä rakentavat kokonaisuuden heidän elämiensä limittyessä ja lomittuessa toisiinsa.

Suurin syy, joskin ehkä aiheeseen kuulumaton, on kirjan kansi. Ainakin tässä painoksessa se on hyvin ahdistava.
Minun teki useammankin kerran mieli päällystää kirja, jotta välttyisin kannen naisen tuijotukselta...

Täti kuittaa.

Aleksandriasta Auschwitziin - Antisemitismin pitkä historia 
Kuparinen, Eero
1999
326 sivua

Todella vähän tulee luettua tietokirjoja. Siis ihan luvattoman vähän. Yrittäisi nyt vähän ryhdistäytyä ja sivistää itseään faktalla. Poistokirjojen joukosta tuli poimittua tämmöinen mukaan kotiin.

Eero Kuparinen on Turun yliopiston yleisen historian dosentti, joka on tutkinut Kolmannen valtakunnan kulttuurihistoriaa ja pitänyt aiheesta luentoja jne. Asiantunteva kaveri epäilemättä, siis. Tässä kirjassa käsitellään, nimensä mukaisesti, antisemitismin historiaa antiikin ajoista toisen maailmansodan vuosiin. 

Aihe on aika pitkä harppaus ulos muorin mukavuusalueelta. Kokeillaan kuitenkin. Muori on ehdottomasti sitä mieltä, että ikävistä asioista pitää puhua, kirjoittaa, kuulla ja lukea, ettei niitä unohdeta ja toisteta silkan tietämättömyyden vuoksi. Tämä jos mikä on sellainen aihe. 

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 20. Taiteilijaelämäkerta

Bob Marley - Mies, musiikki & mystiikka
Kosmos, Kari
2007
218 sivua

Eipä tule paljon elämäkertoja luettua, joten tämä kohta vaati pitkän ja hitaan kypsyttelyn. Lopulta hyllystä hyppäsi (kirjaimellisesti) suoraan syliin mister Marley. Taiteilija jos kuka! Marleyn musiikki on tuttua, mutta hänen elämänsä on muuten jäänyt vieraammaksi. Tutustutaanpa siis tarkemmin.

Bob Marley on osa niitä muistoja, joita muori ei nuoruudestaan suostuisi ääneen kertomaan, edes aseella uhaten. Ei tarvitse kuin sulkea silmät, kun musiikki jo kuljettaa kaaaaauas jonnekin, missä ei oltu aina ihan selviä eikä aina ihan fiksujakaan, mutta aina täysillä ja tunteella mukana kaikessa.

No woman, no cry.

Muita taiteilijaelämäkertoja luettavaksi: 
Annala, Marko: Värityskirja
Hietala, Marco: Ruostumaton
Rajala, Panu: Virvatuli
Schreck, Hanna-Reetta: Minä maalaan kuin jumala. Ellen Theskeffin elämä ja taide
Westin, Boel: Tove Jansson : sanat, kuvat, elämä

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta

Poika

Hornby, Nick

1999

352 sivua

Tunnustan, että itselleni oli hankaluuksia pohtia kirjaa tähän(kin) kohtaan. Vanhemmuus ei ole itselleni oikein niitä
kiinnostavimpia aiheita. Tästä syystä menen ehkä hieman rimaa hipoen, mutta minulle se riittää.

Nick Hornbyn Poika on kevyt ja huumorilla sävytetty teos, jossa vanhemmuutta käsitellään kevyesti eikä ihan
peruslähtökohdista. Kirjassa nimittäin pääosissa ovat yksinhuoltajaäidin kasvattama pikkuvanha poika Marcus ja
yksinhuoltajaäitejä iskemään alkanut tyhjäntoimittaja Will. Vastoin kaikkia odotuksia ja ennakkoaavistuksia näiden
kahden välille alkaa kehittymään eräänlainen vanhempi-lapsi-suhde, josta tulee kummallekin tärkeä. Aina ei
vanhemmuuden todellakaan tarvitse olla biologista!

Poika on viihdyttävä ja hupaisa lukukokemus, joka osittain vaikeistakin aiheistaan huolimatta pitää hyvällä mielellä ja
saattaa saada jopa nauramaan.



Viisi vinkkiä kirjoista, joissa myös käsitellään vanhemmuutta:

Hirvonen, Elina: Kun aika loppuu

Honkasalo, Laura: Sinun lapsesi eivät ole sinun

Lessing, Doris: Viides lapsi

McEwan, Ian: Lapsen oikeus

Niemi, Marjo: Kaikkien menetysten äiti

Täti kuittaa.