Hänet täytyy tappaa
Christie, Agatha
1989
203 sivua
Dame Christien Poirot-kirjat ovat jännityskirjallisuuden klassikkoja. Ja itselläni on menossa oma lukutavoitteeni, jossa ne kaikki pitäisi saada luetuksi. Vielä on muutamia jäljellä, sillä aivan kaikkia en ole onnistunut omaan (tai siis siskon) hyllyyn löytämään. Mutta eivätköhän ne loputkin jostain ajan kanssa löydy.
Tässä kirjassa Poirot on ihailemassa Jerusalemia ja Petran kalliokaupunkia. Näissä maisemissa en ole itse käynyt, mutta ne voisivat kieltämättä olla kiinnostavat ja upeat nähdä. Joskin itse tyytyisin varsin mielelläni pelkästään maisemien ja historiallisten kohteiden ihailuun ilman murhaa lisämausteena...
Hänet täytyy tappaa on televisiosovituksestaan jonkin verran poikkeava kirja. Tai siis televisiosovitus poikkeaa jonkin verran kirjasta. Kumpikin version on viihdyttävä ja jännittävä ja tarjoaa mukavasti aivopähkinää lukijalle tai katsojalle. Kirjassa tapahtumia seurataan useamman eri henkilön kautta, jolloin täyttä kokonaisuutta tapahtumista ei pääse syntymään ilman rutkaa päättelyä. Ja tätä päättelyä vaikeuttavat tietysti Poirotin mielenkiinnon kohteiksi joutuvien ihmisten tekemät omat päätelmät. Perheenjäsenet kun pyrkivät suojelemaan toisiaan samalla kun muut retkelle osallistujat tekevät omia ratkaisujaan ja päätelmiään... Pähkinää kerrakseen!
Täti kuittaa.
Viha jonka kylvät
Thomas, Angie
2017
426 sivua
Muori voisi heittää tikkaa karttapalloon ja taatusti osuisi sellaiseen paikkaan, jossa ei ole käynyt. Paikan valinta ei siis ollut lainkaan hankalaa, mutta hankalaksi osoittautui sopivan kirjan valinta. Tämä kirja valikoitui siksi, että sijoittuu sekä paikkaan (slummi Yhdysvalloissa) että kulttuuriin, joka on väistämättä suomalaiselle aivan vieras. Kulttuuriin, jossa lapselle on pitänyt 12-vuotiaana opettaa miten toimitaan jos poliisi pysäyttää.
"Tee täsmälleen niinku poliisi käskee.
Pidä kädet näkyvissä. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä.
Puhu vain kun sua puhutellaan."
Tarina alkaa bileistä, joissa yllättäen ammuskellaan. 16-vuotias Starr, kirjan päähenkilö, poistuu bileistä kaverinsa Khalilin kanssa autolla. Nuoret eivät pääse pitkälle, kun valkoinen poliisi pysäyttää heidät. Khalil ammutaan kadulle. Starr odottaa ambulanssia, muita poliiseja ja vanhempiaan polvillaan kadulla, kädet Khalilin veressä, poliisin tähdätessä häntä koko ajan aseellaan päähän. Sydän särkyy, sekä Starrin vanhemmilta että lukijalta.
Starrin täytyy todistaa oikeudessa poliisia vastaan. Kertoa kuinka valkoinen poliisi ampui mustan pojan kadulle silmää räpäyttämättä, väittäen itsepuolustukseksi. Kuunnella, kuinka Khalilista tehdään yleisön silmissä huumekauppias, joka ansaitsi kohtalonsa, suorastaan tilasi sitä. Kuinka paljon rohkeutta vaatii Starrilta astua esiin, kertoa mitä todella tapahtui, puolustaa Khalilia massoja vastaan. Kuinka paljon sattuu kertoa ystävilleen valkoisen maailman paremmassa koulussa olevansa kotoisin slummista, jossa ihmishenki on arvoton. Kuinka 16-vuotiaana täytyy nähdä jo toisen ystävän kuolevan kadulle.
Muori tarvitsi muutaman nenäliinan lukiessaan. Tarina on vahva, hyvin kirjoitettu ja uskottava. Puhekielisyys tekee siitä helposti luettavan, joskin se ehkä aikuista lukijaa (aikuisempaa kuin muori) saattaisi jossain määrin häiritä. Joka tapauksessa aivan tajuttoman hyvä stoori.
Muori kuittaa.




