Yksi
Crossan, Sarah
2018
200 sivua
Grace ja Tippi eivät pidä siitä että heitä tuijotetaan. Heitä kuitenkin usein tuijotetaan, koska he ovat siamilaiset kaksoset. Muori ei ole tullut lukeneeksi montaakaan romaania aiheesta (Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max taitaa olla ainut tämän lisäksi), joten aihe on muorille erityisen tuore ja kiehtova. On vaikea kuvitella niin tiivistä yhteiseloa sisaruksen kanssa, mutta toisaalta muorilla ei ole kaksossiskoa eikä edes kovin saman ikäisiä sisaruksia. Grace ja Tippi tekevät kaiken yhdessä, halusivat tai eivät. Oli jotenkin valaisevaa lukea näistä keskenään täysin erilaisista henkilöistä, jotka nyt sattuman oikusta vain ovat kasvaneet (kirjaimellisesti) kiinni toisiinsa.
Toinen kiehtova asia aiheen lisäksi on tyyli, jolla kirja on kirjoitettu. Säeromaanina kustantaja sitä markkinoi, mutta tämä seikka oli mennyt muorilta täysin ohi. Muori avasi kirjan, vilkaisi sisään, kauhistui "iik, selkokirja!" ja paiskasi kannen kiinni. Hetken pihinän jälkeen muori kurkisti varovasti kansien väliin uudestaan ja huomasi olleensa väärässä. Erikoinen tekstilaji sopi erinomaisesti tähän erikoiseen tarinaan. Lukeminen oli hyvin sujuvaa, eli kirjailija on osannut asiansa erittäin hyvin. Tarina kerrotaan toisen sisaruksen näkökulmasta, eli niin sanotusti sisältä päin, ja se teki koko jutusta vielä paremman. Ja surullisemman. Myönnetään, muutama kyynel livahti poskelle ennen kuin muori ehti estää. Kaunis, riipaiseva ja mahtava tarina!
Muori kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti