Acevedo, Elizabeth
2019
368 sivua
Tämä osui muorille käteen kirjaimellisesti vahingossa, piti oikeasti ottaa hyllystä viereinen kirja. Vilkaisu takakanteen kuitenkin riitti ja tämä pääsi luettavaksi. Edellinen luettu säeromaani teki suuren vaikutuksen, eikä tämäkään huonommaksi jäänyt. Kirja myös käsittelee runoutta, sen lisäksi että se on sellaiseen muotoon kirjoitettu. Vau.
Xiomara on harlemilaistyttö, joka tasapainoilee uskovaisen äidin tiukkojen sääntöjen ja omien toiveidensa välimaastossa. Hän ei saa ääntään kuuluviin, mutta se ei tarkoita etteikö hänellä olisi asiaa. Xiomara, Runoilija X, vuodattaa tunteensa ja ajatuksensa runoihin, mutta kukaan ei saa niitä kuulla. Eräs opettaja saa lopulta houkuteltua Xiomaran lavarunouskerhoon, jossa hän löytää lopullisesti oman äänensä ja rohkeuden lausua ajatuksensa runoina maailmalle. Väkevä, ahdistava, paikoin surullinen ja lopulta toiveikas tarina vetää mukanaan niin, että henkeä ahdistaa ja silmiä kirvelee. Vau. Ei voi muuta sanoa. Vau.
Muori kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti