Palanhniuk, Chuck
1996
233 sivua
Muori näki vuosia sitten elokuvan, joka jäi kummittelemaan omituisuudellaan pitkäksi aikaa. Piti siloin etsiä kirja ja lukea se saman tien, mutta joku outo rauhattomuus siitä jäi näköjään silti jäljelle. Yhtenä päivänä töissä tämä kirja osui muorin silmiin, ja kotiinhan se lähti. Toivottavasti uusinta on yhtä ravistuttava kokemus kuin ensimmäinen kerta.
Itse tarinassa ei varsinaisesti ole mitään erityisesti muoria kiinnostavaa. Pari äijää (nimetön kertoja ja Tyler-niminen haahuilija) päätyvät perustamaan kerhon, jossa miehet hakkaavat toisiaan. Ei mitenkään erityisen kiinnostavaa. Mielenkiintoisen kirjasta tekevät sen henkilöt, joiden kautta päästään kurkistamaan hyvin erikoisiin ihmismielen puoliin. Ja vaikka kuinka kuvittelee ettei mikään enää yllätä, silti se yllättää.
Muori kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti