Pieni Helmet-lukuhaaste: 24. Vuonna 2020 julkaistu kirja

Miekan mahti
Iggulden, Conn
2020
267 sivua

Miekan mahti on Igguldenin kirjoittaman Suolan valtakunta -trilogian kolmas osa. Aikaisemmat osat ovat Darien ja Shiang, joista aikaisempaa hehkuttelin jokunen vuosi sitten. Enkä suotta.

Miekan mahti on hyvää toimintapainotteista fantasiaa, jossa tapahtuu paljon ja lähes koko ajan. Lukija ei pääse pitkästymään. Trilogian aikaisempien osien lukemisesta on hyötyä, sillä vaikka edellisen osan tapahtumista on kulunut jokunen vuosi, kulkee kirjan sivuilla paljon henkilöhahmoja jotka on hyvä tietää. Varsinkin kun lankoja aletaan kokoamaan todella yhteen...

Kirjan sivuilla seikkailee niin miekkamestareita kuin pyssysankareita. Unohtamatta tietenkään ihmeellisiä ja taianomaisia artefakteja. Menestyvän kaupungin puitteissa kiehuu ja kuohuu kun sankarit joutuvat kohtaamaan naapurivaltakunnan voimat, joilla ei ole ihan puhtoisimpia suunnitelmia.

Itse koukutuin kovasti koko trilogiaan. Iggulden on loistava kertoja, joka osaa herättää mielenkiinnon ja pitää sen yllä. Jopa siinä määrin, että lopussa jäi "ärsyttämään". Näin, sillä ainakin minusta lopputilanteesta olisi varsin helppo jatkaa vielä ainakin yhteen kirjaan ellei useampaankin...

Täti kuittaa.

 

 

Kymmenen käskyä maailmanloppuun
Leinonen, Anne
2020

Kolmikymppinen Noora on koko ikänsä valmistautunut maailmanloppuun, joskin hän on aina pitänyt saamiaan oppeja ainoastaan äitinsä vainoharhojen ilmentyminä. Äiti on opettanut häntä lapsesta asti selviytymään, mutta hinta on ollut Nooran elämä. Noora asuu edelleen äitinsä kanssa, eikä voi edes ajatella mitään muuta elämää, koska äiti ei selviä yksin. Ja sitten tulee päivä, jona maailmanloppu alkaa. Äiti jättää kymmenen käskyä maailmanloppuun, ampuu itsensä ja jättää Nooran selviämään maailmassa, jossa mikään ei kohta ole ennallaan.

Ei mikään erityisen kummoinen tarina, mutta tulipa luettua.

Muori kuittaa.

Pieni Helmet-lukuhaaste: 23. Kirjassa on isovanhempia

Neiti Marplea ei petetä
Christie, Agatha
2011
195 sivua

Neiti Marple pääsi yllättämään minut. Tämä alkujaan vuonna 1952 julkaistu tarina on kekseliäs, ovela ja kiero. Melkoinen taikatemppu ja tarkan sunnittelun tulos on tämä tarina, jossa eletään maaseudulla isossa kartanossa ja jonka naapurissa on melkoinen määrä nuorisorikollisia koulukodissa. Perhe, jonka vieraana neiti Marple on, on itsessäänkin melkoinen tapaus. Rikkaita ja eriskummallisia. Eivätkä välttämättä veren kautta edes sukua toisilleen. Kaikkia kuitenkin yhdistää rakkaus Carrie Louiseen, naiseen joka on heille äiti, vaimo, isoäiti, äitipuoli, ystävä ja työnantaja.

Hieno tarina. Hienoja henkilöhahmoja. Ovela juoni. Kaiken kaikkiaan viihdyttävä tarina, jonka parissa itse ainakin viihdyin. Rentouttava lukea välillä jotain ei-niin-vauhdikasta.

Täti kuittaa.

Perintötekijät
Hjorth, Vigdis
2019
379 sivua

"Kukaan teistä ei ole missään vaiheessa kysynyt minulta tarinaani, ja se on ollut ja on edelleen minulle suuri suru, kirjoittaa vanhin tytär Bergljot sähköpostitse siskoilleen keskellä kiivasta riitaa kahdesta perintömökistä meren rannalla."

Perintötekijät aiheutti Norjassa melkoisen kohun ilmestyessään. Kirjailijan perhe on nostanut oikeusjuttuja kirjailijaa vastaan, koska heidän mielestään kirjailija valehtelee heidän perhe-elämästään ja mustamaalaa perhettään. Kirjailija itse sanoo, että kyseessä on vain tarina. Mutta kukapa tietää. 

Perintöriidasta auki keriytyvä raadollinen ja surullinen tarina siitä, kuinka ihminen menee rikki jos häntä ei nähdä eikä hänen tarinaansa kuulla. Neljä sisarusta, vanhemmat, lapsenlapset, isovanhemmat, kuolema ja perintöriita. Ei erityisen mukava tarina, eikä erityisen miellyttävä lukukokemus. Muoria häiritsi aika paljon sekava kirjoitustyyli ja asioiden toistaminen jankuttamiseen asti. Lukupiirissä luettu, muuten olisi luultavasti jäänyt kesken.

Muori kuittaa.