Neiti Marplea ei petetä
Christie, Agatha
2011
195 sivua
Neiti Marple pääsi yllättämään minut. Tämä alkujaan vuonna 1952 julkaistu tarina on kekseliäs, ovela ja kiero. Melkoinen taikatemppu ja tarkan sunnittelun tulos on tämä tarina, jossa eletään maaseudulla isossa kartanossa ja jonka naapurissa on melkoinen määrä nuorisorikollisia koulukodissa. Perhe, jonka vieraana neiti Marple on, on itsessäänkin melkoinen tapaus. Rikkaita ja eriskummallisia. Eivätkä välttämättä veren kautta edes sukua toisilleen. Kaikkia kuitenkin yhdistää rakkaus Carrie Louiseen, naiseen joka on heille äiti, vaimo, isoäiti, äitipuoli, ystävä ja työnantaja.
Hieno tarina. Hienoja henkilöhahmoja. Ovela juoni. Kaiken kaikkiaan viihdyttävä tarina, jonka parissa itse ainakin viihdyin. Rentouttava lukea välillä jotain ei-niin-vauhdikasta.
Täti kuittaa.
Perintötekijät
Hjorth, Vigdis
2019
379 sivua
"Kukaan teistä ei ole missään vaiheessa kysynyt minulta tarinaani, ja se on ollut ja on edelleen minulle suuri suru, kirjoittaa vanhin tytär Bergljot sähköpostitse siskoilleen keskellä kiivasta riitaa kahdesta perintömökistä meren rannalla."
Perintötekijät aiheutti Norjassa melkoisen kohun ilmestyessään. Kirjailijan perhe on nostanut oikeusjuttuja kirjailijaa vastaan, koska heidän mielestään kirjailija valehtelee heidän perhe-elämästään ja mustamaalaa perhettään. Kirjailija itse sanoo, että kyseessä on vain tarina. Mutta kukapa tietää.
Perintöriidasta auki keriytyvä raadollinen ja surullinen tarina siitä, kuinka ihminen menee rikki jos häntä ei nähdä eikä hänen tarinaansa kuulla. Neljä sisarusta, vanhemmat, lapsenlapset, isovanhemmat, kuolema ja perintöriita. Ei erityisen mukava tarina, eikä erityisen miellyttävä lukukokemus. Muoria häiritsi aika paljon sekava kirjoitustyyli ja asioiden toistaminen jankuttamiseen asti. Lukupiirissä luettu, muuten olisi luultavasti jäänyt kesken.
Muori kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti