Pieni Helmet-lukuhaaste: 24. Vuonna 2020 julkaistu kirja

Miekan mahti
Iggulden, Conn
2020
267 sivua

Miekan mahti on Igguldenin kirjoittaman Suolan valtakunta -trilogian kolmas osa. Aikaisemmat osat ovat Darien ja Shiang, joista aikaisempaa hehkuttelin jokunen vuosi sitten. Enkä suotta.

Miekan mahti on hyvää toimintapainotteista fantasiaa, jossa tapahtuu paljon ja lähes koko ajan. Lukija ei pääse pitkästymään. Trilogian aikaisempien osien lukemisesta on hyötyä, sillä vaikka edellisen osan tapahtumista on kulunut jokunen vuosi, kulkee kirjan sivuilla paljon henkilöhahmoja jotka on hyvä tietää. Varsinkin kun lankoja aletaan kokoamaan todella yhteen...

Kirjan sivuilla seikkailee niin miekkamestareita kuin pyssysankareita. Unohtamatta tietenkään ihmeellisiä ja taianomaisia artefakteja. Menestyvän kaupungin puitteissa kiehuu ja kuohuu kun sankarit joutuvat kohtaamaan naapurivaltakunnan voimat, joilla ei ole ihan puhtoisimpia suunnitelmia.

Itse koukutuin kovasti koko trilogiaan. Iggulden on loistava kertoja, joka osaa herättää mielenkiinnon ja pitää sen yllä. Jopa siinä määrin, että lopussa jäi "ärsyttämään". Näin, sillä ainakin minusta lopputilanteesta olisi varsin helppo jatkaa vielä ainakin yhteen kirjaan ellei useampaankin...

Täti kuittaa.

 

 

Kymmenen käskyä maailmanloppuun
Leinonen, Anne
2020

Kolmikymppinen Noora on koko ikänsä valmistautunut maailmanloppuun, joskin hän on aina pitänyt saamiaan oppeja ainoastaan äitinsä vainoharhojen ilmentyminä. Äiti on opettanut häntä lapsesta asti selviytymään, mutta hinta on ollut Nooran elämä. Noora asuu edelleen äitinsä kanssa, eikä voi edes ajatella mitään muuta elämää, koska äiti ei selviä yksin. Ja sitten tulee päivä, jona maailmanloppu alkaa. Äiti jättää kymmenen käskyä maailmanloppuun, ampuu itsensä ja jättää Nooran selviämään maailmassa, jossa mikään ei kohta ole ennallaan.

Ei mikään erityisen kummoinen tarina, mutta tulipa luettua.

Muori kuittaa.

Pieni Helmet-lukuhaaste: 23. Kirjassa on isovanhempia

Neiti Marplea ei petetä
Christie, Agatha
2011
195 sivua

Neiti Marple pääsi yllättämään minut. Tämä alkujaan vuonna 1952 julkaistu tarina on kekseliäs, ovela ja kiero. Melkoinen taikatemppu ja tarkan sunnittelun tulos on tämä tarina, jossa eletään maaseudulla isossa kartanossa ja jonka naapurissa on melkoinen määrä nuorisorikollisia koulukodissa. Perhe, jonka vieraana neiti Marple on, on itsessäänkin melkoinen tapaus. Rikkaita ja eriskummallisia. Eivätkä välttämättä veren kautta edes sukua toisilleen. Kaikkia kuitenkin yhdistää rakkaus Carrie Louiseen, naiseen joka on heille äiti, vaimo, isoäiti, äitipuoli, ystävä ja työnantaja.

Hieno tarina. Hienoja henkilöhahmoja. Ovela juoni. Kaiken kaikkiaan viihdyttävä tarina, jonka parissa itse ainakin viihdyin. Rentouttava lukea välillä jotain ei-niin-vauhdikasta.

Täti kuittaa.

Perintötekijät
Hjorth, Vigdis
2019
379 sivua

"Kukaan teistä ei ole missään vaiheessa kysynyt minulta tarinaani, ja se on ollut ja on edelleen minulle suuri suru, kirjoittaa vanhin tytär Bergljot sähköpostitse siskoilleen keskellä kiivasta riitaa kahdesta perintömökistä meren rannalla."

Perintötekijät aiheutti Norjassa melkoisen kohun ilmestyessään. Kirjailijan perhe on nostanut oikeusjuttuja kirjailijaa vastaan, koska heidän mielestään kirjailija valehtelee heidän perhe-elämästään ja mustamaalaa perhettään. Kirjailija itse sanoo, että kyseessä on vain tarina. Mutta kukapa tietää. 

Perintöriidasta auki keriytyvä raadollinen ja surullinen tarina siitä, kuinka ihminen menee rikki jos häntä ei nähdä eikä hänen tarinaansa kuulla. Neljä sisarusta, vanhemmat, lapsenlapset, isovanhemmat, kuolema ja perintöriita. Ei erityisen mukava tarina, eikä erityisen miellyttävä lukukokemus. Muoria häiritsi aika paljon sekava kirjoitustyyli ja asioiden toistaminen jankuttamiseen asti. Lukupiirissä luettu, muuten olisi luultavasti jäänyt kesken.

Muori kuittaa.

 

Pieni Helmet-lukuhaaste: 22. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan

Nuoruustango
Mäki, Reijo
2006
350 sivua

Okei. Tunnustan. Tässä kirjassa ruuanlaitto on minimaalisessa osassa. Enkä ainakaan itse kyseisiä eineksiä söisi. Mutta muuten kyseessä oli minun makuuni yllättävänkin maukas dekkari.

Vares lienee salapoliisina suurimmalle osalle suomalaisista tuttu. Jos ei nyt kirjoista, niin ainakin niistä muutamasta elokuvasta. Näin ollen en ala sen ihmeemmin esittelemään tätä turkulaista miekkosta ja hänen kieltämättä varsin värikästä tuttavapiiriään. Totean vain, että meitä on moneksi ja moneen junaan...

Nuoruustango tuo esiin nostalgiaa. Jokainen tietää sen tunteen kun vanhoja tuttuja alkaa putkahtelemaan esiin jossain vaiheessa elämää. Mutta kuinka ja miten nämä menneisyyden ihmiset sopivat Vareksen nykyisiin kuvioihin? Siinäpä on miehellä selvittelyä perinteisen kyttäyksen yhteydessä. Kaikki ei ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Ja sitten kuitenkin osa asioista on juuri niin yksinkertaisia kuin vain voi olla.

Loistavaa kerrontaa, huumoria ja jännittäviä tilanteita. Tämä Vares nappasi mukaansa. Eikä haitannut vaikka ei ole lukenut sarjan aiempia osia. Näpäkkä dekkari, jota voin suositella.

Täti kuittaa.

Kaikilla mausteilla
Acevedo, Elizabeth
2020
337 sivua

Muori riemastui suuresti nähdessään Acevedon uuden kirjan, mutta kevyt pettymys käväisi mielessä, kun tämä ei ollutkaan edellisen tapainen säeromaani. Muori rakasti Runoilija X -kirjaa! Kaikilla mausteilla on erilainen. Muoto on perinteistä proosaa, mutta aihepiiri kuitenkin saman tapainen. Pääosassa vähemmistön edustaja, tekstissä vilisee vieraskielisiä ilmaisuja (joita ei ole käännetty), tarina hyvin vahvasti naiskeskeinen.

Emoni Santiago on high school -opiskelija, pikaruokaladuunari ja pienen tytön äiti. Hän tuli raskaaksi 14-vuotiaana ja päätti pitää lapsensa. Hänet itsensä on kasvattanut isoäiti, koska äiti kuoli synnytyksessä ja isä lähti takaisin Puerto Ricoon kotisaarelleen jättäen tyttärensä oman äitinsä huostaan Philadelphiaan. Emonilla on kädet täynnä hommaa elämänsä järjestämisessä, mutta keittiössä kaikki huolet unohtuvat. Hän ottaa koulussa valinnaisen kokkikurssin, vaikkei hänellä olekaan varaa kurssiin sisältyvään opintomatkaan. Elämä tuo kuitenkin tullessaan monenlaisia yllätyksiä, uusia ystäviä ja suuria muutoksia. 

Kirjassa todellakin laitetaan ruokaa. Emonin kokkaukset saavat jo lukiessa kuolan valumaan, ja osaan ruokalajeista annetaan myös resepti. Slurps.

Muori kuittaa.

Pieni Helmet-lukuhaaste: 21. Kirjassa lennetään

Totuuden tuolla puolen
Cleveland, Karen
2019
365 sivua

Stephanie on yksinhuoltajaäiti ja töissä FBIssa. Hänellä on teini-ikäinen poika. Ei mikään helppo yhdistelmä. Etenkään silloin kun omaan menneisyyteen kätkeytyy vielä mutkikkaita salaisuuksia, jotka alkavat vähitellen kaatumaan päälle... Näin ollen Steph päätyykin lentelemään ympäri maata sekä myös penkomaan poikansa tavaroita.

Kirja on kirjoitettu vauhdikkaasti ja vetävästi. Tarina nappaa mukaansa ja siinä on mukavasti yllättäviä käänteitä. Toki mukana on myös muutama klisee, mutta sellaisia on hankala välttää. Vauhtia riittää, joskin henkilöhahmot jäävät aavistuksen yksipuolisiksi. Se ei kuitenkaan haittaa, jos hakee vain viihdyttävää jännitystä. Sitä Totuuden tuolla puolen tarjoaa kyllä koko rahalla.

Täti kuittaa.

Metsästäjätär
Quinn, Kate
2020
668 sivua

Toisen maailmansodan aikaisiin ja jälkeisiin vuosiin sijoittuva tarina eri puolilla maailmaa elävistä ihmisistä. Nina Markova, Siperiassa kasvanut nuori nainen, ei muuta halua kuin lentää. Hän raivaa tiensä kaikkien hankaluuksien läpi Neuvostoliiton ilmavoimiin ja pääsee lentämään hävittäjälentokonetta sodassa saksalaisia vastaan. Hänestä tulee yöpommittaja, saksalaisten pelkäämä Yönoita.

Sodan jälkeen Ian Graham yrittää löytää sotarikollisia ja tuoda heitä oikeuden eteen. Kaikkein eniten hän haluaa löytää Amerikkaan paenneen naisen, jota kutsutaan nimellä Metsästäjätär. Avukseen hän saa Ninan, joka ainoana ihmisenä pystyy tunnistamaan Metsästäjättären.

Amerikassa nuori nainen, Jordan McBride, on elänyt suuren osan elämäänsä kahdestaan isänsä kanssa, mutta nyt isä aikoo uusiin naimisiin sotapakolaisen kanssa, jolla on pieni tytär mukanaan. Jordanin mielestä nainen salailee jotakin, mutta todisteita ei ole. 

Puolivälissä mennään. Hyvä tarina, mutta aivan liian pitkä. Mielenkiinto herpaantuu tämän tästä, mutta sitkeällä sisulla mennään loppuun asti. Jonakin päivänä tämä on luettu loppuun.

Muori kuittaa.
 

Pieni Helmet-lukuhaaste: 20. Tunnetun henkilön suosittelema kirja

Stoner
Williams, John
2015
10h 34min

Joel Haahtela on suositellut tätä uudelleen löydettyä klassikkoa jokunen vuosi sitten. Silloin se päätyi omalle lukulistalleni.

Stoner on elämänmakuinen romaani, kertomus yhden miehen elämästä iloineen ja suruineen. Se kuvaa rauhallisen ja lempeän ihmisen elämän kehdosta hautaan, eikä kaihda sen paremmin hyviä kuin huonojakaan asioita. Stonerin elämään mahtuukin paljon: epäonnistunut avioliitto, lyhyt rakkaussuhde, kilpailua ja vihamielisyyttä kollegojen kanssa, ystävyyttä, sotaa, rauhaa... Verkkainen kertomus, jossa kuitenkin on sitä jotain. Sellaista syvyyttä, että kertomuksen maailmaan vain huomaa uppoavansa.

Lukijana tässä äänikirjassa on Jukka Pitkänen, jolle annan ison plussan.

Täti kuittaa.

 

Torajyvät
Hautala, Marko
2011
262 sivua

Tämä vinkki on poimittu Johanna Sinisalon kauhukirjasuosituksista. Harvinainen Hautalan teos siinä mielessä, että on muorilta jäänyt syystä tai toisesta lukematta. Löytyypä jopa omasta hyllystäkin, joten nyt ei kyllä pysty sanomaan miksi on edelleen lukematta. 

Tarina kulkee Hautalalle tyypilliseen tapaan useammassa tasossa. 1600-luvulla Spegelön saarelle haaksirikkoutui kaleeri, joka kuljetti noituudesta ja tuhopoltosta syytettyä Jakob Mörttiä. Hänellä oli mukanaan pussillinen jyviä. Tässä ajassa Jenni ja Aaron matkustavat saaristoon tapaamaan Aaronin poikaa, joka on myös Jennin entinen poikaystävä. Suhteen aiheuttaman skandaalin vuoksi Jenni osaa odottaa tuomitsemista ja paheksuntaa, mutta saarella on läsnä myös jotain muuta, jotain pahempaa.

Hautalan kirjoista on etukäteen vaikea sanoa yleensäkään mitään, joten jätetääm tähän. Luvassa on taatusti sisuksiin hiipivää kauhua ja unettomia öitä.

Muori kuittaa.

Pieni Helmet-lukuhaaste: 19. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana

Hylätty ranta
Hurley, Andrew Michael
2016
240 sivua

Hylätty ranta on Hurleyn esikoisromaani ja se on valittu Ison-Britannian parhaaksi esikoisromaaniksi vuonna 2015. Itse tutustuin kirjailijaan pari vuotta sitten kun luin lukuhaasteeseen hänen toisen suomennetun romaaninsa Paholaisen päivä. Kolmas romaani on tulossa 2020 ja se on nimeltään Nälkänummi.

Hurleyn tyyli tuntuisi kahden romaanin perusteella olevan seuraavanlainen: otetaan syrjäinen englantilainen paikka. Esimerkiksi nummi tai rannikko. Pistetään sinne "ei paikallisia" ja laitetaan paikalliset kertomaan omia kummia tapojaan ja mystisiä uskomuksiaan näille tulokkaille. Ja heitetään mukaan jotain jännittävää ja hieman yliluonnollista.

Hylätyssä rannassa tämä paikka on syrjäinen rannikko, jossa vuorovesi pyyhkii omia aikojaan ja sumu valtaa helposti lähitienoot. Ei paikalliset taas ovat joukko uskovaisia, jotka käyvät pyhiinvaelluksella pääsiäisviikon aikana. He koettavat perinteidensä mukaan rukoilla Jumalalta parannusta mykälle Hannylle, jonka veli toimii kirjan kertojana.

Kirjassa tunnelma rakentuu ympäristöstä, sekä Tonton muistoista. Siitä, että poika (tai siis kertojana jo mies) paljastaa asiat hitaasti ja vähitellen. Lukija saa ja joutuu odottamaan koko ajan sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Täti kuittaa.

Tulvaniitty
Lahiri, Jhumpa
2014
438 sivua

Jhumpa Lahirin Tulvaniitty on vuosikymmeniä kestävä tarina veljeksistä, joista toisen kuolema muuttaa toisen elämän peruuttamattomalla tavalla. Subhash ja Udayan ovat syntyneet niin pienellä ikäerolla, että Subhash ei muista aikaa ennen veljensä syntymää. He ovat erottamattomat, kunnes Subhash lähtee Kalkutasta 60-luvun lopulla Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Udayan ajautuu radikaaliin järjestöön, menee vastoin vanhempiensa tahtoa naimisiin ja kuolee pian sen jälkeen, jolloin Subhash palaa hetkeksi Intiaan lapsuudenkotiinsa hoitamaan asioita. Hän ottaa veljensä lesken vaimokseen, vastoin vanhempiensa tahtoa, ja palaa Yhdysvaltoihin. Vaimo, Gauri, seuraa perässä. Gauri on raskaana, ja Subhash haluaa kasvattaa lapsen omanaan. Näin tapahtuukin, kunnes vuosia myöhemmin elämä mullistuu taas.

Tulvaniitty on melko traaginen tarina miehestä, joka joutuu tavallaan elämään oman elämänsä lisäksi myös veljensä kesken jäänyttä elämää. Muutos, kaikissa muodoissaan, on läsnä koko tarinan ajan. Muutoksen symbolina toimii hyvin tulvaniitty, joka tarinan alussa levittäytyy poikien kotitalon takana. Tarinan kuluessa maisema muuttuu, kunnes lopussa niittyä ei enää ole. Tämä tarina kestää koko elämän ajan, Subhashin poikavuosista vanhuuteen saakka. Yllättäviä tapahtumia, suuria tunteita, elämän raadollisuutta ja rakkauden kaipuuta on tarjolla yli 400 sivun verran. Muoria kiehtoi erityisesti Intian yhteiskuntakuvaus ja historia, joiden kohdalla yleissivityksessä on iso aukko. 

Muori kuittaa.

Pieni Helmet-lukuhaaste: 18. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa

Rukous Katarzyna Horowitzille
Lustig, Arnošt
2006
174 sivua

Kirjasta heijastuvat varmasti kirjailijan omat kokemukset. Hänenhän onnistui selvitä holokaustista. Ehkä siksi kirja on raskaan kaunis. Aihe on melkoisen raskas, mutta sitä on käsitelty taidokkaasti. Siinä piirtyy esiin toivo, usko mahdollisuudesta pelastua. Samalla se on omalla tapaansa rehellinen ja julma.

Katarzyna on nuori nainen joka sattumalta pelastetaan kohti kaasukammiota kulkevasta joukosta. Hänen pelastajanaan on yksi rikkaista amerikanjuutalaisista, joita ollaan pian vaihtamassa saksalaisiin sotavankeihin. Tämä vaihto-operaatio on hyvin suunniteltu ja vie paljon näiden amerikanjuutalaisten miesten omaisuutta. Allekirjoituksia vaaditaan milloin mihinkin maksusitoumukseen ja tasaisin väliajoin tulee pieniä takapakkeja vaihdon aikataulun suhteen. Tätä kaikkea nuori Katarzyna pääsee seuraamaan sivusta.

Kirjan kerronta on pitkää ja paikoitellen puuduttavaa. Miesten puheet ovat pitkiä ja paikoitellen mitäänsanomattoman tylsiä. Etenkin jos ne käsittelevät sitä, miten taas pitää käyttää lisää rahaa vaihdon etenemiseen. Korusanoja korusanojen perään.

Hidastempoinen ja paikoitellen melko vihjaileva. Kokemuksena jokseenkin pysähdyttävä. Iloista kirjaa etsivän kannattaa tämä välttää. Vakavampaa luettavaa hakevalle taas suosittelen.

Täti kuittaa.

Yöpartio
Lukjanenko, Sergei
2012
414 sivua

Uusintakierrokselle pääsee Lukjanenkon Yöpartio. Muori on aikonut jo pitkään lukea sarjan muutkin osat, mutta ensimmäisen osan tapahtumat ovat päässeet ikävästä haihtumaan muistista. Siksipä uudestaan lukuun tämä nykypäivän genrekirjallisuuden helmi, joka on huikea sekoitus kauhua ja fantasiaa.

Lukjanenko on sijoittanut tarinansa nykyaikaan, jossa Valon tai Pimeyden voimiin kuuluvat Muut - vampyyrit, noidat, ihmissudet - elävät Moskovassa ihmisten joukossa. Muut ovat riippuvaisia ihmisistä ja Valon ja Pimeyden edustajina toistensa vihollisia, mutta tulevat toimeen noudattaessaan Sopimuksen ehtoja. Pitkän ja tuhoisan sodan päätteeksi laadittua Sopimusta valvovat Yöpartio ja Päiväpartio. 

Tarinan alussa Yöpartiossa työskentelevä keskitason velho Anton Gorodetski havaitsee metrossa naisen päälle langetetun kirouksen, joka voimakkuudellaan uhkaa koko Moskovaa. Kohta hän havaitsee olevansa Valon ja Pimeyden valtataistelun ytimessä, eikä ole lainkaan varma selviytymisestään.

Muori kuittaa.

Pieni Helmet-lukuhaaste: 17. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla

Maa on syntinen laulu
Mukka, Timo K.
2014
229 sivua

Pohjoinen maalaismaisema. Porotokat ja kirkkaat vedet. Talven lumet. Pienen kylän elämä naapurisopuineen ja -vihoineen. Sekä tietysti juoruineen ja uskonnollisine seuroineen. Unohtamatta tietenkään sitä rakkautta. Niistä palasista alkaa rakentua tämä Mukan esikoisteos, joka edelleen jaksaa yllättää, ihastuttaa ja vihastuttaa rohkeudellaan.

Kirjasta saa sellaisen kuvan, että pohjoisen pienissä kyläyhteisöissä eletään melkoisen vapaasti. On lehtolapsia. Naapureita autetaan ja "autetaan". Samalla ollaan kuitenkin myös joissain asioissa todella ahdasmielisiä ja oman perheen kunniasta ollaan tarkkoja.

Maa on syntinen laulu on omalla tavallaan lumoava kirja. Se kuvaa elävästi ja värikkäästi ihmisten eloa. Ja mukana on todella laulu, joka ei jätä kylmäksi.

Täti kuittaa.

Auringonkukkatalvi
Schuurman, Nora
2005
156 sivua

Pitkään lukulistalla roikkunut, mutta ei vielä työn alle päässyt tarina surusta, kuolemasta, elämästä ja lopulta myös sopeutumisesta. Äidin kuoleman jälkeen Emma ja Sanni joutuvat muuttamaan etäiseksi jääneen isänsä luo maalle, eikä elämä ota asettuakseen kovin helpolla. Kansikuva on muorin mielestä erityisen vetoava. Musta lumihiutale viitannee suuriin tunteisiin ja synkkyyteen, mutta värit taustalla ja muissa hiutaleissa pehmentävät tunnelmaa ja antavat häivähdyksen toivoa. Toivottavasti kirjan sisältö tarjoaa sen, mitä kansi antaa ymmärtää.

Muori kuittaa.

Pieni Helmet-lukuhaaste: 16. Kirjassa pelastetaan ihminen

Vanki
Adler-Olsen, Jussi
2016
437 sivua

Poliisin pöydälle on pinottu rikoksia. Sellaisia, joista on jo aikaa ja joita ei silloin aikoinaan onnistuttu selvittämään. Näitä rikoksia tutkimaan perustetaan Tanskassa Osasto Q. Ja tämän osaston johtoon laitetaan hieman repaleinen poliisi, yhden miehen tutkintatiimi, joka saa avukseen maahanmuuttajataustaisen "Apu-Pekan". Nämä kaksi ottavat ensimmäiseksi tapauksekseen nuoren naispuolisen poliitikon katoamisen. Tönäistiinkö kaunis Merete mereen lautalta vai piileekö tapauksessa muutakin?

Kerronta on vauhdikasta ja vetävää. Juoni pääsee yllättämään ja tarina elää hyvin menneen ja nykyisyyden välillä. Vaihdot on toteutettu hyvin, joten lukijan jännittäminen kestää yllä koko ajan. Henkilöhahmot ovat värikkäitä ja persoonallisia, heissä on potkua. Kokonaisuus nappasi ainakin minut mukaansa todella tehokkaasti. Välillä en malttanut laskea kirjaa käsistäni ollenkaan! Laadukasta tekstiä ja tästä tosiaan starttaa Osasto Q -sarja, jossa onneksi näyttää olevan mukavasti luettavaa. Suosittelen tutustumaan!

Täti kuittaa.

Irenan lapset 
Mazzeo, Tilar J.
2017
315 sivua

Tässä kirjassa ei pelasteta vain yhtä ihmistä, vaan 2500 lasta Varsovan ghetosta. Paljon on tullut aiheesta luettua, mutta tätä kirjaa ei ole vielä saanut aikaiseksi. Tositarina naisesta, joka organisoi verkoston saadakseen pelastettua gheton juutalaislapset natsien käsistä. 

Muori kuittaa.

Pieni Helmet-lukuhaaste: 15. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva

Sensein salkku
Kawakami, Hiromi
2018
111 sivua

Sensein salkku on hieman erilainen rakkaustarina. Se kertoo jo pitkälle aikuisuuteen ehtineen Tsukikon ja hänen lukioaikaisen opettajansa, sensein, uudesta tapaamisesta ja ystävyydestä, joka vähitellen ja kuin huomaamatta muuttuu rakkaudeksi. Näiden kahden tarinaa käydään läpi pikku kuppiloissa, sake- ja olutpullojen sekä erilaisten ruokien äärellä. Kirja on kerrottu kauniisti, herkästi ja vähän vihjaillen. Se esittelee hienosti japanilaista elämänmenoa ja tapakulttuuria. Unohtamatta tietenkään erilaisia sesonkiruokia, joista sekä Tsukiko että sensei nauttivat.

Rauhallinen ja herkkä.


Täti kuittaa.

Soturin tie

Bradford, Chris

2011

300 sivua

Soturin tie aloittaa Nuori samurai -sarjan, jota löytyy suomeksi kolme osaa. Tarina sijoittuu 1600-luvun alun Japaniin. Nuori Jack on lähtenyt isänsä mukana merille, mutta laiva haaksirikkoutuu ja isä saa muun miehistön kanssa surmansa ninjojen hyökättyä laivalle. Jack onnistuu pelastautumaan maihin isänsä kallisarvoiset kartat mukanaan, mutta on yksin vieraassa maassa vailla mitään keinoa päästä kotiin. Ainut toivonhiven ovat kartat, joiden mukaan voisi teoriassa ehkä joskus löytää kotiin Englantiin. Jack päätyy pieneen kylään, jossa hän päätyy samuraimestarin hoiviin. Alkaa uusi elämä ja opetus samuraitaitoihin, mutta vieras kulttuuri ja vieras kieli aiheuttavat hänelle suuria hankaluuksia.

Erittäin hyvin kirjoitettu historiallinen romaani, joka tarjoaa lukijalle erittäin perusteellisen opastuksen itämaisten kamppailulajien ja japanilaiseen kulttuuriin. Kirjan lopussa sanasto, joka avaa käytettyjä termejä, mutta teksti itsessään selittää itsensä jo niin hyvin, ettei sanastoa välttämättä tarvita. Tosi vetävä tarina. Muori vinkkaa yleensä vitos-kutosille, joskus seiskoillekin.

Muori kuittaa.