Blogitekstisuositus

Kuka tällä hiekkalaatikolla leikkii?

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Helmet Lukuhaaste 2018: 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä




Yönäytös
Pessl, Marisha
2013
725 sivua

Yönäytös on karmaiseva katsaus kauhuelokuvan maailmaan ja sen tekijöihin. Se kertoo salaperäisestä elokuvaohjaajasta Stanislas Cordovasta, jonka väkivaltaisia ja järkyttäviä kulttielokuvia ei koskaan näytetä julkisesti missään, ainoastaan suljetuissa ja salatuissa yönäytöksissä. Cordovaa ei juuri tunneta, eikä hän esiinny julkisuudessa lainkaan. Jotkut epäilevät hänen olemassaoloaankin, mutta sitten hänen tyttärensä löydetään kuolleena hissikuilusta. Tapahtumavyöry nytkähtää käyntiin, eikä sitä voida enää pysäyttää.

Tapahtumiin sotkeutuu toimittaja, joka on jo kertaalleen menettänyt kaiken tutkiessaan Cordovaa, mutta tällä kertaa hänellä ei ole enää mitään menetettävää – tai niin hän luulee.

Kirja on kirjoitettu erikoiseen ja mielenkiintoiseen tyyliin. Osa siitä on ”tavallista” kerrontaa, osa nettijuttuja, blogitekstejä, lehtileikkeitä jne. Kuvitus (sekä sanallinen että kuvallinen) on synkkää, paikoin jopa pelottavaa. Ainesta painajaisiin. Ei heikkohermoisille.


Viisi muuta kirjaa, jotka kertovat elokuvan tekemisestä:
Andrews, Jessie: Maailmankaikkeuden huonoin elokuva
Bradley, Alan: Filminauha kohtalon käsissä
Cogman,  Bryan: Valtaistuinpelin kulisseissa
Gerritsen, Tess: Tappava salaisuus
Hämeen-Anttila, Virpi: Toisen taivaan alla

Muori kuittaa.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Helmet Lukuhaaste 2018: 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa



Skukka-Baldur
Sjón
2005
112 sivua

Sjón on muutamien viime vuosien aikana noussut minulle yhdeksi sellaiseksi kirjailijaksi, jonka tuotannosta haluan
vähitellen lukea kaiken. Kaikki alkoi hänen teoksestaan Poika nimeltä Kuukivi ja vuosi oli 2015. Tuolloin rakastuin
tämän islantilaisen lauluntekijän taituruuteen käyttää sanoja ja hänen tapaansa kertoa historiallisia ja
monimerkityksellisiä tarinoita. Rakkaus on kestänyt edelleen. Skukka-Baldur on Sjónin vanhempaa tuotantoa, mutta
sentään suomennettu. Kohta loppuvat suomennetut teokset, joten jännityksellä odotan, miten käy englanninkielisten
kirjojen kanssa.

Sjónille tuttuun tyyliin kirjan kerronta on runollista, kuin omaa lauluaan. Etenkin kohdat, joissa kuvaillaan miestä
kettumetsällä. Moinen aloitus hämää lukijan pohtimaan, että mitähän tässä nyt oikein tapahtuu. Vähä vähältä tarina
kuitenkin aukeaa ja menneisyydestä paljastuu julmia asioita ja salaisuuksia. Mukana on myös islantilaista mystiikkaa.

Varsin vähäiseen sivumäärään Sjón on onnistunut punomaan tarinan, joka avaa pohjoisen elämää ja heidän
menneisyytensä tapoja kohdella down-lapsia. Ne eivät olleet mitenkään kauniita, sen voin sanoa. Ehkä kuittasin
helpohkolla kirjalla tämän lukuhaasteen 17. kohdan kirjasta, jossa käsitellään yhteiskunnallista epäkohtaa. Ainakin
kehitysvammaisten kohtelu on edelleen hyvin ajankohtainen aihe.

Viisi vinkkiä kirjoista, joissa myös käsitellään yhteiskunnallista epäkohtaa:
Amir: Zahran paratiisi (toisinajattelijoiden kohtelu)
Blaedek, Sara: Vain yksi elämä (kunniamurhat, maahanmuuttajien asema)
Mörö, Mari: Kiltin yön lahjat (lasten kaltoinkohtelu)
Sahlberg, Asko: Amandan maailmat (maahanmuuttajien asema, väkivalta)
Stockett, Kathryn: Piiat (rotusorto)

Täti kuittaa.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Helmet Lukuhaaste 2018: 16. Kirjassa luetaan kirjaa




Tuulen varjo
Ruiz Zafón, Carlos
2006
646 sivua


"...olin varma, että tuo kirja oli odottanut minua siellä vuosikausia, luultavasti jo ennen kuin olin syntynytkään." 

Tuulen varjo on niitä kirjoja, joihin ei kyllästy koskaan. Kirja aloittaa sarjan nimeltä Unohdettujen kirjojen hautausmaa, ja kyseisestä paikasta kirjan tarina myös alkaa. Barcelonalainen kirjakauppias vie 10-vuotiaan poikansa Danielin unohdettujen kirjojen hautausmaalle, josta tämä saa valita yhden kirjan omakseen. Jostain pölyn ja kirjakasojen keskeltä hän löytää kirjan nimeltä Tuulen varjo. Kirjan tapahtumat kietoutuvat Danielin elämään monin tavoin, eikä mikään ole koskaan enää ennallaan.

Tuulen varjo on perusteellisesti kirjoitettu tarina. Epäselvyyksiä ei juuri jää, elleivät ne ole tarkoituksellisia, ja tarinaa keritään auki hitaasti mutta varmasti. Lukijaa kiehtoo (etenevän juonen ja hyvän kielen lisäksi) Barcelonan kuvaus. Ainakin muorille paikka on aivan vieras, ja kirjaa saattoi lukea myös eräänlaisena kaupunkikuvauksena. Kirjailija selvästi sekä tuntee kaupunkinsa, että rakastaa sitä. Se saa myös lukijan rakastumaan vanhaan Barcelonaan. Danielia ja hänen isäänsähän me rakastimme jo vähän aikaisemmin. 

Tämän muori ottaisi mukaan autiolle saarelle.


Viisi muuta kirjaa, joissa luetaan kirjaa:
Ende, Michael: Tarina vailla loppua
Simukka, Salla: Jäljellä
Sparks, Nicholas: Kuuntele vain muistojasi
Utrio, Kaari: Vendela
Zusack, Markus: Kirjavaras

Muori kuittaa.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Helmet Lukuhaaste 2018: 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja



Nolla kelviniä
DeLillo, Don
Bützow, Helene (kääntäjä)
2017
271 sivua

Don DeLilloa on kehuttu kirjailijana ja joskus viime syksynä satuin huomaamaan tämän uutuuden, jonka takakansi
herätti kutkuttavia ajatuksia. Silloinen pieni scifi-kauteni sai minut pistämään tämän kirjan varaukseen, sillä ketäpä
eivät tulevaisuudessa tapahtuvaa uudelleen herättämistä varten säilöttävät ihmisruumiit kiinnostaisi. Etenkin kun
moiseen teknologiaan ei tuntuisi olevan enää kovin pitkä matka…

Käsiini sain opuksen, joka ei oikeastaan auennut minulle. Se on syvän pohdiskeleva, vie lukijansa syvälle ihmisen
ajatuksiin ja tunteisiin. Kirjan päähenkilö Jeff pohtii omaa varttumistaan samalla kun seuraa isänsä ja tämän vaimon
matkaa kohti odotusta. Vaikka lukija pääseekin seuraamaan Jeffin ajatuksia varsin läheisesti, tuntuu hän jäävän
jotenkin etäiseksi. Aivan kuin mies olisi irrottanut itsensä todellisuudesta ja pyrkisi pitämään elämänsä jonkinlaisessa
perustilassa.

Lukiessani aloin pohtimaan, johtuuko kirjan hankaluus sen aiheesta vai käytetystä kielestä. Nolla kelviniä tuntuisi
nimittäin olevan melkoisen haastavaa luettavaa. Se ei ole aiheeltaan kepeä, eivätkä sen henkilöhahmot pyri olemaan
helppoja. Se asettaa lukijalle haasteen. Sitä pitää pohtia ja lukea rauhassa.

Toteankin, että DeLillo ei ainakaan tämän kirjan pohjalta avautunut minulle kirjailijana. Sain kuitenkin haastaa itseni ja
ehkäpä myöhemmin annan kirjailijalle vielä toisen mahdollisuuden. En kuitenkaan suosittelisi tätä kirjaa lukijalle, joka
kaipaa ajatustensa nollaamista. 


Viisi vinkkiä kirjoista, jotka on kääntänyt palkittu kääntäjä:
Beckett, Samuel: Watt (Caj Westerberg)
Fallanda, Hans: Yksin Berliinissä (Ilona Nykyri)
Mihkelson, Ene: Ruttohauta (Kaisu Lahikainen)
Saramago, José: Kaikkien nimet (Erkki Kirjalainen)
Tokarczuk, Olga: Vaeltajat (Tapani Kärkkäinen)

Täti kuittaa.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Helmet Lukuhaaste 2018: 14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

 


Timanttidynastia
Sheldon, Sidney
1989
507 sivua

Timanttidynastia on allekirjoittaneen mielestä ehdottomasti Sheldonin paras kirja. Tarina alkaa Etelä-Afrikasta, jonne skotlantilainen nuorukainen, Jamie, on päätynyt onneaan (ja kultaa) etsimään. Jamien epäonneksi hommat eivät kuitenkaan mene ihan putkeen. Häntä huijataan, häneltä varastetaan, hänet hakataan henkihieveriin ja jätetään kuolemaan autiomaan aurinkoon. Kuin ihmeen kaupalla hän jää kuitenkin henkiin. Pitkän toipumisen aikana hänellä on aikaa suunnitella kostoa kaikille niille, jotka ovat häntä kaltoin kohdelleet. Suunnitelmat vaativat kuitenkin rahaa, joten Jamie päätyy uhkarohkeaan yritykseen varastaa timanttikentältä raakakiviä.

Monien vuosien ja erilaisten vaiheiden jälkeen päädytään Amerikkaan, jossa Jamien timanteilla on rakennettu maailmanlaajuinen yhtiö, jolla on lusikka monessa eri sopassa. Jamien tytär suojelee yhtiötä tarkemmin kuin omaa lastaan ja sittemmin lapsenlapsiaan. Sieluun sattuu lukea näistä lapsista, joiden elämä on merkityksellistä vain, jos he hyödyttävät yhtiötä jotenkin. Ihmiskuvauksessa Sheldon on parhaimmillaan, ja tässä kirjassa hän ylittää jopa itsensä. Etelä-Afrikan ja Amerikan lisäksi kirjan tapahtumat sijoittuvat useisiin eri maihin, joko sisäoppilaitosten tai yhtiön toimipisteiden sijainnin mukaan. 

Sheldonin kirjoihin on nyttemmin kirjoitettu toisen kirjailijan toimesta jatko-osia, mutta muori ei ole uskaltanut tarttua niihin. Vähän kyllä kutkuttaisi kokeilla.


Viisi muuta kirjaa, joiden tapahtumat sijoittuvat useampaan maahan: 
Aarnio, Reeta: Hän joka ei pelkää
Brown, Dan: Murtamaton linnake
Kaunisto, Milja: Synnintekijä
Utrio, Kaari: Vaskilintu
Walters, Minette: Paholaisen höyhen

Muori kuittaa.