Helmet Lukuhaaste 2018: 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa

Skukka-Baldur

Sjón

2005

112 sivua

Sjón on muutamien viime vuosien aikana noussut minulle yhdeksi sellaiseksi kirjailijaksi, jonka tuotannosta haluan
vähitellen lukea kaiken. Kaikki alkoi hänen teoksestaan Poika nimeltä Kuukivi ja vuosi oli 2015. Tuolloin rakastuin
tämän islantilaisen lauluntekijän taituruuteen käyttää sanoja ja hänen tapaansa kertoa historiallisia ja
monimerkityksellisiä tarinoita. Rakkaus on kestänyt edelleen. Skukka-Baldur on Sjónin vanhempaa tuotantoa, mutta
sentään suomennettu. Kohta loppuvat suomennetut teokset, joten jännityksellä odotan, miten käy englanninkielisten
kirjojen kanssa.

Sjónille tuttuun tyyliin kirjan kerronta on runollista, kuin omaa lauluaan. Etenkin kohdat, joissa kuvaillaan miestä
kettumetsällä. Moinen aloitus hämää lukijan pohtimaan, että mitähän tässä nyt oikein tapahtuu. Vähä vähältä tarina
kuitenkin aukeaa ja menneisyydestä paljastuu julmia asioita ja salaisuuksia. Mukana on myös islantilaista mystiikkaa.

Varsin vähäiseen sivumäärään Sjón on onnistunut punomaan tarinan, joka avaa pohjoisen elämää ja heidän
menneisyytensä tapoja kohdella down-lapsia. Ne eivät olleet mitenkään kauniita, sen voin sanoa. Ehkä kuittasin
helpohkolla kirjalla tämän lukuhaasteen 17. kohdan kirjasta, jossa käsitellään yhteiskunnallista epäkohtaa. Ainakin
kehitysvammaisten kohtelu on edelleen hyvin ajankohtainen aihe.

Viisi vinkkiä kirjoista, joissa myös käsitellään yhteiskunnallista epäkohtaa:

Amir: Zahran paratiisi (toisinajattelijoiden kohtelu)

Blaedek, Sara: Vain yksi elämä (kunniamurhat, maahanmuuttajien asema)

Mörö, Mari: Kiltin yön lahjat (lasten kaltoinkohtelu)

Sahlberg, Asko: Amandan maailmat (maahanmuuttajien asema, väkivalta)

Stockett, Kathryn: Piiat (rotusorto)

Täti kuittaa.