Helmet Lukuhaaste 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin

Armada
Cline, Ernest
2018
377 sivua

Clinen Ready Player One teki muoriin lähtemättömän vaikutuksen joitakin vuosia sitten. Suurella jännityksellä siis odoteltiin tätä tekijän toista teosta, Armadaa, jonka koko idea pyörii Armada-nimisen pelin ympärillä. Pelimaailma ei ole muoria koskaan suuremmin kiinnostanut, mutta riittävästi tietämystä on kertynyt kärryillä pysymistä varten. Edeltäjänsä tavoin tämäkin kirja vilisee viittauksia populaarikulttuuriin, jonka (edes pintapuolinen) tuntemus syventää lukukokemusta tietynlaiseen nostalgiaan saakka. Oli sitten pelannut niitä pelejä tai kuunnellut musiikkia itse tai ei.

Päähenkilö Zack Lightman elelee pääasiassa pelitodellisuudessa, reaalimaailma ei merkitse hänelle paljonkaan. Hän on aivan huipputason pelaaja Armadassa, pelissä, jossa avaruusolennot hyökkäävät Maahan. Eräänä päivänä koulussa Zack joutuu hieraisemaan silmiään toisenkin kerran, kun ulkona leijailee pelistä tuttu avaruusalus, jonka kyytiin Zackin on kiivettävä. Alkaa seikkailu, jossa toden ja pelin rajat hämärtyvät, jossa mikään entinen ei enää pidä paikkaansa, ja jossa tavallisten teinipoikien tehtäväksi sysätään koko maailman pelastaminen. Pikkujuttu.

Cline kirjoittaa vetävästi ja vauhdikkaasti. Populaarikulttuuri yhdistettynä hyvään stooriin on ehdottoman hyvä resepti kirjalle, mutta yhtä asiaa muori lukiessaan mietti, niin tämän kuin edellisenkin kohdalla: kenelle nämä kirjat on kirjoitettu? Muorin ikäluokka repii riemunsa juuri siitä populaarikulttuurista, kun taas nuorempaa väkeä saattaisi vetää pelimaailma ja sen todellisuus. Armada ei ollut muorin mielestä yhtä hyvä kuin Ready Player One, mutta toisaalta se saattaisi iskeä nuorempaan väkeen paremmin. Mutta saako näistä kirjoista irti tarpeeksi jos ei tunne näissä kirjoissa käsiteltyä populaarikulttuuria? Muori ei tiedä.

Muita kirjoja, jotka liittyvät johonkin peliin:
Cline, Ernest: Ready Player One
Lappalainen, Eija: Devoted Souls: Peliromaani
Motte, Anders de la: Peli
Vacklin, Anders: Beta
Veirto, Kalle: Pelibunkkerin pojat

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle

Juoksuhaudantie
Hotakainen, Kari
2017
334 sivua

Hotakaisen vuonna 2002 alkuperäisesti ilmestyneestä Juoksuhaudantiestä jäi minulle sekava olo. Kirja on ensinnäkin kerrottu useamman henkilön kautta. Se tarkastelee heidän päiviään ja ajatuksiaan. Osittain täydentää edellä kerrottua, osittain taas antaa lukijalle uutta pohdittavaa. Monien henkilöiden ajatusten seuraaminen ja näistä tapahtumista loogisen tapahtumaketjun järjestäminen ei aina ole helppoa puuhaa. Ei ainakaan tässä tapauksessa. Onneksi teksti on edes kirjoitettu huumorilla, joten kaikkea ei (ehkä) tarvitse ottaa niin kovin vakavasti.

Luulen, että Juoksuhaudantie on kirja, joka aukeaisi paremmin lukijalle, joka pystyy samaistumaan henkilöihin enemmän. Kun itse olen lapseton, elän enempi tai vähempi onnellisessa parisuhteessa (yleensä siinä onnellisemmassa onneksi, tosin ukko voi olla eri mieltä kysyttäessä. Ei siis kysytä) ja asun kerrostalossa (joskin haaveilen omakotitalosta. Tosin sitä varten pitäisi ukon rotjakkeen reipastua kotitöiden suhteen), niin en ihan onnistunut pääsemään sisälle kenenkään ajatusmaailmaan. Siitäkin huolimatta ymmärrän kyllä, miksi kirjaa on kehuttu. Se on rohkeasti erilainen, eikä pyri valtavirran mukaan.


Viisi vinkkiä kirjoista, jota myös on käännetty suomesta jollekin toiselle kielelle:
Aho, Juhani: Rautatie
Hirvisaari, Laila: Vienan punainen kuu
Isomäki, Risto: Sarasvatin hiekkaa
Krohn, Leena: Mehiläispaviljonki
Waltari, Mika: Sinuhe egyptiläinen

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 42. Kirjan nimessä on adjektiivi

Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
Sinisalo, Johanna
2005
482 sivua

Johanna Sinisalo kuuluu muorin suosikkikirjailijoihin. Tavallaan. Kaikki ei ole kolahtanut eikä kaikkea ole vielä luettu, mutta osa tuotannosta täräyttää täysillä päin eikä jätä ihmistä rauhaan. Paras esimerkki on Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita, joka nimensä mukaisesti sisältää lukuisia erittäin häiritseviä ja kummittelemaan jääviä juttuja. Ei heikkohermoisille.

Muita kirjoja joiden nimessä on adjektiivi:
Beukes, Lauren: Säkenöivät tytöt
Guillou, Jan: Punaisen ja mustan välissä
Pullman, Philip: Kultainen kompassi
Turgenev, Ivan: Tarpeettoman ihmisen päiväkirja
Ulitskaja, Ljudmila: Iloiset hautajaiset

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 41. Sattumanvaraisesti valittu kirja

Lukuhaasteen kohta 41. hakee kunkin lukijan sattumanvaraisesti mukaan valitsemaa kirjaa. Tässä ovat Muorin ja Tädin sattumanvaraiset kirjat:

Kaikki taivaan linnut
Lee, Harper
2017
285 sivua

Kaikki taivaan linnut on tavallaan itsenäistä jatkoa Leen aikaisemmin julkaistulle teokselle Kuin surmaisi satakielen. Todellisuudessa hän kuulemma kirjoitti teokset samoja aikoja ja ehkä jopa tämän myöhemmin julkaistun aikaisemmin. Spekulointia, spekulointia johon varmuutta emme tule saamaan koskaan.

Luin Kuin surmaisi satakielen joskus vuosia sitten ja pidin Leen kuvailusta ja hänen hahmoisaan. Hän kirjoittaa selvästi ja kuvaa hyvin aikaa ja henkilöitä. Tästä syystä nappasin Kaikki taivaan linnut kirjaston pokkarihyllystä sen siinä kiireen lomassa huomatessani. Ei nyt niin kovin yllättävä sattuma, mutta sattuma kuitenkin.

Kaikki taivaan linnut on vakuuttava kuvaus etelävaltiolaisen pikkukaupungin elämästä, jonka keskelle suurkaupungissa asuva nuori nainen palaa lomallaan. Hän kohtaa pienen kaupungin muuttumattomuuden, joka kuitenkin on ehkä sittenkin nitkahtanut jonkin verran eteenpäin. Vai onko nainen itse muuttunut?

Ehdottomasti ajatuksia herättävää luettavaa!

Täti kuittaa.

Yksi meistä valehtelee
McManus, Karen M.
2018 
358 sivua

Menköön sattumanvaraisesta vaikka se, että kesällä selasi katalogeja ja teki varauksia vähän siitä sun tästä, unohti autuaasti koko homman ja yllättyi saadessaan käteensä tällaisen kirjan. Ei mitään muistikuvaa. 

Yksi meistä valehtelee kertoo viidestä keskenään hyvin erilaisesta nuoresta, jotka päätyvät jälki-istuntoon. Vain neljä heistä kävelee sieltä ulos, viides pääsee hengestään. Kaikilla näistä neljästä olisi ollut jonkinlainen motiivi tappaa tämä viides. Ei mikään mukava kaveri, muorikin olisi helposti voinut päästää päiviltä mokoman mulkvistin. Mutta kuka se näistä neljästä oli, vaiko kukaan, selviää vasta paljon myöhemmin. Juttua kerrotaan vuorotellen kaikkien neljän näkökulmasta, ja koko ajan on selvää etteivät kaikki (jos kukaan) puhu totta. Pitkästi aikaa nuorten jännäri, joka jaksaa pitää otteessaan ja suorastaan piinaa lukijaa viimeisille sivuille asti. Ihan huippua! 

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 40. Kirjassa on lemmikkieläin

Katukatti Bob
Bowen, James
2014
268 sivua

Harvoin muori lukee elämäkertoja, vielä harvemmin kissa-aiheisia, mutta tämä on yksi koskettavimmista. James Bowen kertoo kirjassa oman tarinansa huumehuuruisesta elämästään, kaunistelematta ja muita syyttelemättä, aikomuksestaan päästä selville vesille ja yrityksestä tienata elantonsa katusoittajana.

Jamesin elämä muuttuu täysin kun kulkukissa eräänä päivänä päättää lyöttäytyä yksiin hänen kanssaan. Hän ei ensin uskaltaisi ottaa sitä vastuulleen, elämänhallinta kun ei omalla kohdallakaan ole ihan parasta A-luokkaa, mutta kissa on päättänyt toisin. Kissan nimeksi tulee Bob, ja se kulkee Jamesin mukana katusoittokeikoilla joka päivä. Vähän kerrassaan James huomaa elämänsä muuttuvan parempaan suuntaan. Toisesta huolehtiminen auttaa häntä eteenpäin, Bob pitää seuraa (ja sen ansiosta James tienaakin enemmän) ja hiljalleen James huomaa ottavansa askelia uusiin suuntiin.

Kirjassa vakuuttaa etenkin Jamesin rehellisyys. Hän kertoo tarinan koruttomaan tyyliin, kaunistelematta tai liioittelematta, asiat asioina. Hän näkee Bobin ratkaisevana tekijänä elämänsä muutoksissa, ja lukijalle nousee pala kurkkuun parikin kertaa silkasta liikutuksesta. Harvoin saa lukea todellista selviytymistarinaa, mutta tämä on sellainen.

Muita kirjoja, joissa on lemmikkieläin:
Amory, Cleveland: Kissa joka tuli jouluksi kotiin
Conroy, Pat: Suuri Santini
Grogan, John: Marley ja minä
Karvonen, Tytti: Rasseli ja Tuisku
Rowling, J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi

muori kuittaa.