Lukuhaasteen kohta 41. hakee kunkin lukijan sattumanvaraisesti mukaan valitsemaa kirjaa. Tässä ovat Muorin ja Tädin sattumanvaraiset kirjat:
Kaikki taivaan linnut
Lee, Harper
2017
285 sivua
Kaikki taivaan linnut on tavallaan itsenäistä jatkoa Leen aikaisemmin julkaistulle teokselle Kuin surmaisi satakielen. Todellisuudessa hän kuulemma kirjoitti teokset samoja aikoja ja ehkä jopa tämän myöhemmin julkaistun aikaisemmin. Spekulointia, spekulointia johon varmuutta emme tule saamaan koskaan.
Luin Kuin surmaisi satakielen joskus vuosia sitten ja pidin Leen kuvailusta ja hänen hahmoisaan. Hän kirjoittaa selvästi ja kuvaa hyvin aikaa ja henkilöitä. Tästä syystä nappasin Kaikki taivaan linnut kirjaston pokkarihyllystä sen siinä kiireen lomassa huomatessani. Ei nyt niin kovin yllättävä sattuma, mutta sattuma kuitenkin.
Kaikki taivaan linnut on vakuuttava kuvaus etelävaltiolaisen pikkukaupungin elämästä, jonka keskelle suurkaupungissa asuva nuori nainen palaa lomallaan. Hän kohtaa pienen kaupungin muuttumattomuuden, joka kuitenkin on ehkä sittenkin nitkahtanut jonkin verran eteenpäin. Vai onko nainen itse muuttunut?
Ehdottomasti ajatuksia herättävää luettavaa!
Täti kuittaa.
Yksi meistä valehtelee
McManus, Karen M.
2018
358 sivua
Menköön sattumanvaraisesta vaikka se, että kesällä selasi katalogeja ja teki varauksia vähän siitä sun tästä, unohti autuaasti koko homman ja yllättyi saadessaan käteensä tällaisen kirjan. Ei mitään muistikuvaa.
Yksi meistä valehtelee kertoo viidestä keskenään hyvin erilaisesta nuoresta, jotka päätyvät jälki-istuntoon. Vain neljä heistä kävelee sieltä ulos, viides pääsee hengestään. Kaikilla näistä neljästä olisi ollut jonkinlainen motiivi tappaa tämä viides. Ei mikään mukava kaveri, muorikin olisi helposti voinut päästää päiviltä mokoman mulkvistin. Mutta kuka se näistä neljästä oli, vaiko kukaan, selviää vasta paljon myöhemmin. Juttua kerrotaan vuorotellen kaikkien neljän näkökulmasta, ja koko ajan on selvää etteivät kaikki (jos kukaan) puhu totta. Pitkästi aikaa nuorten jännäri, joka jaksaa pitää otteessaan ja suorastaan piinaa lukijaa viimeisille sivuille asti. Ihan huippua!
Muori kuittaa.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti