Helmet Lukuhaaste 2018: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Muori ja Täti ovat molemmat töissä kirjastossa, joten tässä muutama lukusuositus lukuhaasteen listan ulkopuolelta. Esittelyssä myös kirjat, jotka Muorille ja Tädille suositeltiin kyseiseen haastekohtaan.

Monte-Criston kreivi
Dumas, Alexandre
2014
1 110 sivua

Kysäisin työkaverilta, minkä klassikon lukisin. Halusin nimittäin täyttää tämän kohdan jollain lukemattomista klassikoistani. Vastaus tuli kohtalaisen nopsaan, joten tässä sitä oltiin Monte-Criston kreivin kanssa.

Jo vuosia olen katsonut joka joulu kirjan pohjalta tehdyn minisarjan. Kuvittelin siis juonen ja tapahtumien olevan minulle tuttuja ja kirjan lukemisen jokseenkin "läpihuutojuttu". Sitten tajusin, että tietysti televisiosovitus on ottanut omia vapauksiaan sekä juonen että henkilöiden suhteen. Sain siis roppakaupalla uutta luettavaa ja monia jännittäviä hetkiä tämän muistettavan klassikon parissa.

Dumas vanhempi on viihdyttänyt minua aikaisemmin Muskettisotureiden merkeissä, eikä herra kreivikään jättänyt minua kylmäksi. Elisa Kirjasta ilmaisena e-kirjana löytyvä versio on mukavasti suomennettu ja sopivasti saatavilla. Eihän tämä samanlaista miekkojen kalistelua ole kuin Muskettisoturit, mutta silti tapahtumista löytyy sopivasti vaaratilanteita, jännitystä ja mukava määrä myös romantiikkaa. Kaiken kaikkiaan oikein luettavaa viihdettä.


Kolme vinkkiä kirjoista, joita Täti suosittelee:
Ahern, Cecelia: P. S. Minä rakastan sinua - Kuinka selviytyä elämästä, kun puoliso on kuollut? Vuoden mittainen selviytymistarina, jossa on monia kauniita hetkiä, toivoa, surua ja tietysti myös rakkautta ja muistoja. Romanttisen nyyhkyn ystäville.
Duncan, Glen: Minä, Lucifer - Helvetin valtias saa tarjouksen, josta hän ei voi kieltäytyä ja lähtee kokeilemaan ihmiseloa. Huumoria aikuiseen makuun. Ei tosikoille.
Sapkowski, Andrzej: Viimeinen toivomus - Fantasiaa aikuisille. Mustaa huumoria ja vanhoja legendoja, seikkailua ja taisteluita. Tämä novellikokoelma on vaikuttava avaus sarjalle suosittujen The Witcher -pelien takana.

Uris, Leon
Mila 18
1962
582 sivua 

Muori lukee tooooodella harvoin mitään sotajuttuja, mutta Urisin kirjoihin tulee palattua kerta toisensa jälkeen. Jos joku osaa sotakuvauksen, niin Uris. Muori on lukenut kaikki hänen kirjansa, ja tämä on niistä paras. Mila 18 on osoite Varsovassa. Osoite, josta käsin maan alle piiloutuneet vastarintataistelijat toimivat. Osoite, jossa eletään, rakastetaan, kuollaan ja toivotaan. Osoite, jonka paljastuttua jäljelle jäisi vain tuhoa ja kuolemaa.

Tarina alkaa Varsovassa ennen toista maailmansotaa ja jatkuu sotavuosien ajan ja yli. Vähän kerrassaan sota hiipii maahan, eristää sen ja jättää kaupungin getossa asuvat juutalaiset pärjäämään yksin. Maailma hylkäsi heidät täysin, kuten historiankirjatkin kertovat. Uris kertoo tarinansa muutamien henkilöiden kautta, joista suurin osa on juutalaisia ja muut heihin tavalla tai toisella sitoutuneita ihmisiä. Näiden henkilöiden mukana lukija pääsee todistamaan pelkuruutta, rohkeutta, vihaa ja rakkautta. Lapset kasvavat sodasta huolimatta, ihmiset rakastuvat, eroavat, tappavat toisiaan tai itsensä, elävät ja kuolevat, tappelevat viimeiseen asti ja antavat henkensä jonkin itseään suuremman vuoksi - elämän.

Kirja jättää lukijan surulliseksi ja vihaiseksi. Miten tällaista voi tapahtua? Miksi maailma kääntyi pois ja jätti Varsovan yksin? Tarinan henkilöt ovat keksittyjä, eivätkä tapahtumatkaan sellaisenaan todenperäisiä, mutta näin se on voinut mennä. Tällaisia henkilöitä on elänyt varsovalaisessa getossa, ihan tavallisia ihmisiä. Tämä on sitä historiaa, mitä virallinen historiankirjoitus ei kerro. Tämä tarina on tavallisen ihmisen tarina epätavallisissa ja epätoivoisissa olosuhteissa. Tarina, joka ei jätä kylmäksi. 


Kolme vinkkiä kirjoista, joita muori suosittelee:
Eddings, David: Althalus. Eddingsin perusteellisten fantasiasarjojen jälkeen tämä yksittäinen (joskin melko massiivinen) opus oli aikoinaan yllättävän erilainen. Tarina Althalus-nimisestä varkaasta, joka osuu vahingossa Taloon maailman laidalla. Seikkailuja, veijaritarinaa, huumoria ja hyviä tyyppejä. 
Larsson, Åsa: Aurinkomyrsky. Harvoja jännäreitä muorin makuun. Aloittaa sarjan, jonka joka osassa on jotain hivenen erikoista. Kirjoitustyyli iskee aika lujaa. 
Utrio, Kaari: Vaskilintu. Paras Utrion kirja ikinä. Aloittaa trilogian, jonka jälkimmäisetkin osat ovat hyviä ja vetäviä, mutta tämän kirjan muori jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan. Tarina Terhenistä, usvannostattajasta ja verenseisauttajasta sekä pöhkö-Eirikistä maailman laineilla kuljettaa lukijan herkullisella tavalla Hämeen korvesta Euroopan suuriin metropoleihin.

Helmet Lukuhaaste 2018: 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

Lukuvuosi 2018 toi tullessaan monia kiintoisia ja jännittäviä kirjauutuuksia. Näitä Muori ja Täti odottivat:

Darien
Iggulden, Conn
2018
284 sivua

Olen joskus vuosia sitten lukenut Julius Caesarista kertovan Keisari-sarjan. Se oli upea historiallinen pläjäys, joka vakuutti minut Igguldenin kertojan lahjoista. Näin ollen olikin sitten pakko napata luettavaksi hänen uutukaisensa Darien.

Darien aloittaa Suolan valtakunta -sarjan, joka on kirjailijan siirtymä fantasiakirjallisuuden pariin. Historiallinen vaikutus näkyy avauksesta, sillä tämä maailma on selvästi historiallinen ja vaikka magiaa ja mystiikkaa onkin, eivät ne ole täysin varastaneet valtaa esimerkiksi normaalilta sodankäynniltä ja sen varusteilta. Pikemminkin magia on sidottu myyttisiin ja mystisiin esineisiin, joiden avulla voi hankkia (tai ainakin koettaa hankkia) etulyöntiaseman. Lisäksi maailmassa liikkuu ihmisiä ja olentoja, joilla on kummallisia ominaisuuksia...

Kirjassa on monta eri henkilöä, joiden vaiheita seurataan. Tämä ei tee lukemista ja maailmaan tutustumista kovin helpoksi. Etenkin kun maailmaa ei juuri lukijalle avata. Tiedot välitetään vähitellen päähenkilöiden kautta, joten ne värittyvät väistämättä kunkin taustalla ja mielipiteillä.

Tässä sarjan avauksessa seikkaillaan keskellä suuria mullistuksia kun esimerkiksi kenraali haluaa napata vallan itselleen mahtavilta hallitsijasuvuilta. Mutta kohtalo osaa olla varsin oikullinen ja heittelee kapuloita useampiinkin eri rattaisiin... Kaikkiaan kutkuttava avaus, joka jättää odottamaan seuraavaa osaa. Jos ei muusta syystä, niin ainakin nähdäkseen paraneeko kirjan kerronta ja selviääkö maailmasta enemmän. 


Kolme uutuutta, joita Täti myös odotteli:
Monroe, J. S.: Löydä minut - psykologisen trillerin ystäville! Opiskelijatyttö tekee itsemurhan, mutta hänen poikaystävänsä näkee tytön silti kaikkialla. Sitten poikaystävä saa tekstiviestin, joka kehottaa löytämään tytön...
Neuvel, Sylvain: Heräilevät jumalat - vauhdikasta tieteiskirjallisuutta! Vieraat robottijättiläiset saapuvat maapallolle ja ihmiskunnan on osoitettava arvonsa ja oikeutensa olla olemassa.
Hurley, Andrew Michael: Paholaisen päivät - Humisevan harjun maisemien nummella tapahtuu. Pieni kyläyhteisö viettää omaa paholaisen juhlaansa säilyäkseen turvassa... Kauhun nälkäisille.

Täti kuittaa.

Ruususen uni
King, Stephen & Owen
2018
752 sivua

Muori on odotellut kuin lehmä laitumelle pääsyä uusia Kingejä vuosikaudet. Tämä oli kyllä valitettavasti pienoinen pettymys. Ruususen uni kertoo tarinan pikkukylästä, jossa naiset nukahtavat yksi kerrallaan omituiseen uneen. Heidät peittää nukahtamisen jälkeen valkoinen rihmasto, joka lopulta peittää naiset kokonaan kuin perhosen kotelo. Muutama nainen yrittää pysytellä hereillä, mutta ei kukaan jaksa kovin kauaa. Paitsi Evie Black, salaperäinen nainen, johon virus ei pysty, ja joka tietää asioita joita hänen ei pitäisi tietää. Hän on ainut, joka tietää minne naiset ovat menneet. Lukija pääsee kurkistamaan Puun takaiseen maailmaan vasta pitkän ajan päästä, mutta siellä naiset kuitenkin ovat. Maailmassa, jossa mikään ei ole ihan ennallaan, mutta kaikki kuitenkin melkein. Maailmassa, jossa naisten on tehtävä päätöksiä, jotka koskevat sekä Puun takaista että sitä toista maailmaa. Eivätkä ne päätökset ole helppoja.

Tarinaa seurataan monen keskeisen hahmon näkökulmasta, kuten Kingillä on aina ollut tapana. Äänessä ovat poliisipäällikkö (nainen), vankilanjohtaja (nainen), useampi naisvanki, kaltoin kohdeltu vaimo, peloteltu pikkutyttö. Kun nämä naiset yksi kerrallaan poistuvat pelistä, näkökulma siirtyy miehille. Nyt äänessä ovat vankilan psykologi (poliisipäällikön mies), kaupungin rankkuri, vankilan miespuoliset vartijat, teinipoika jne. Tarina on pitkä ja polveileva, mutta Kingille tyypillisesti hyvin kasassa pysyvä. Jotain siitä kuitenkin puuttuu. Yleensä uudet Kingit tulee luettua vauhdilla pois, tässä kesti yllättävän kauan. Ei tullut sitä "pakko saada tietää!" -fiilistä, joka yleensä potkii lukemaan äkkiä loppuun. Ei se huono ollut. Mutta jotain siitä puuttui.

Kolme uutuutta, joita muori myös odotteli:
Cline, Ernest: Armada, joka osoittautui sitten pettymykseksi. Muori rakasti Ready Player One -kirjaa, mutta Armada ei valitettavasti osoittautunut yhtään niin vetäväksi. Oli suorastaan aika huono. 
Solomon, Rivers: Menneisyyden kaiku on melko yllättävä valinta muorin odoteltavaksi, mutta kerrankos sitä. Avaruus-scifi ei yleensä ole yhtään se juttu, mutta tästä kirjasta on puhuttu ja kohuttu niin paljon, että annetaanpa sille mahdollisuus. (Tuossa se pinossa lukemistaan odottelee..)
Tietääkö karhu että se on karhu? on niitä harvoja tietokirjoja, joita muori on odotellut. Aivan hillittömän onnistunut oivallus koota lasten tiedekysymyksiä Hesarin palstalta kirjaksi. Lapset kysyvät, professorit ja muut asiantuntijat vastaavat. Hauska, opettavainen ja mielenkiintoinen.

Muori kuittaa.