Helmet Lukuhaaste 2018: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Muori ja Täti ovat molemmat töissä kirjastossa, joten tässä muutama lukusuositus lukuhaasteen listan ulkopuolelta. Esittelyssä myös kirjat, jotka Muorille ja Tädille suositeltiin kyseiseen haastekohtaan.

Monte-Criston kreivi
Dumas, Alexandre
2014
1 110 sivua

Kysäisin työkaverilta, minkä klassikon lukisin. Halusin nimittäin täyttää tämän kohdan jollain lukemattomista klassikoistani. Vastaus tuli kohtalaisen nopsaan, joten tässä sitä oltiin Monte-Criston kreivin kanssa.

Jo vuosia olen katsonut joka joulu kirjan pohjalta tehdyn minisarjan. Kuvittelin siis juonen ja tapahtumien olevan minulle tuttuja ja kirjan lukemisen jokseenkin "läpihuutojuttu". Sitten tajusin, että tietysti televisiosovitus on ottanut omia vapauksiaan sekä juonen että henkilöiden suhteen. Sain siis roppakaupalla uutta luettavaa ja monia jännittäviä hetkiä tämän muistettavan klassikon parissa.

Dumas vanhempi on viihdyttänyt minua aikaisemmin Muskettisotureiden merkeissä, eikä herra kreivikään jättänyt minua kylmäksi. Elisa Kirjasta ilmaisena e-kirjana löytyvä versio on mukavasti suomennettu ja sopivasti saatavilla. Eihän tämä samanlaista miekkojen kalistelua ole kuin Muskettisoturit, mutta silti tapahtumista löytyy sopivasti vaaratilanteita, jännitystä ja mukava määrä myös romantiikkaa. Kaiken kaikkiaan oikein luettavaa viihdettä.


Kolme vinkkiä kirjoista, joita Täti suosittelee:
Ahern, Cecelia: P. S. Minä rakastan sinua - Kuinka selviytyä elämästä, kun puoliso on kuollut? Vuoden mittainen selviytymistarina, jossa on monia kauniita hetkiä, toivoa, surua ja tietysti myös rakkautta ja muistoja. Romanttisen nyyhkyn ystäville.
Duncan, Glen: Minä, Lucifer - Helvetin valtias saa tarjouksen, josta hän ei voi kieltäytyä ja lähtee kokeilemaan ihmiseloa. Huumoria aikuiseen makuun. Ei tosikoille.
Sapkowski, Andrzej: Viimeinen toivomus - Fantasiaa aikuisille. Mustaa huumoria ja vanhoja legendoja, seikkailua ja taisteluita. Tämä novellikokoelma on vaikuttava avaus sarjalle suosittujen The Witcher -pelien takana.

Uris, Leon
Mila 18
1962
582 sivua 

Muori lukee tooooodella harvoin mitään sotajuttuja, mutta Urisin kirjoihin tulee palattua kerta toisensa jälkeen. Jos joku osaa sotakuvauksen, niin Uris. Muori on lukenut kaikki hänen kirjansa, ja tämä on niistä paras. Mila 18 on osoite Varsovassa. Osoite, josta käsin maan alle piiloutuneet vastarintataistelijat toimivat. Osoite, jossa eletään, rakastetaan, kuollaan ja toivotaan. Osoite, jonka paljastuttua jäljelle jäisi vain tuhoa ja kuolemaa.

Tarina alkaa Varsovassa ennen toista maailmansotaa ja jatkuu sotavuosien ajan ja yli. Vähän kerrassaan sota hiipii maahan, eristää sen ja jättää kaupungin getossa asuvat juutalaiset pärjäämään yksin. Maailma hylkäsi heidät täysin, kuten historiankirjatkin kertovat. Uris kertoo tarinansa muutamien henkilöiden kautta, joista suurin osa on juutalaisia ja muut heihin tavalla tai toisella sitoutuneita ihmisiä. Näiden henkilöiden mukana lukija pääsee todistamaan pelkuruutta, rohkeutta, vihaa ja rakkautta. Lapset kasvavat sodasta huolimatta, ihmiset rakastuvat, eroavat, tappavat toisiaan tai itsensä, elävät ja kuolevat, tappelevat viimeiseen asti ja antavat henkensä jonkin itseään suuremman vuoksi - elämän.

Kirja jättää lukijan surulliseksi ja vihaiseksi. Miten tällaista voi tapahtua? Miksi maailma kääntyi pois ja jätti Varsovan yksin? Tarinan henkilöt ovat keksittyjä, eivätkä tapahtumatkaan sellaisenaan todenperäisiä, mutta näin se on voinut mennä. Tällaisia henkilöitä on elänyt varsovalaisessa getossa, ihan tavallisia ihmisiä. Tämä on sitä historiaa, mitä virallinen historiankirjoitus ei kerro. Tämä tarina on tavallisen ihmisen tarina epätavallisissa ja epätoivoisissa olosuhteissa. Tarina, joka ei jätä kylmäksi. 


Kolme vinkkiä kirjoista, joita muori suosittelee:
Eddings, David: Althalus. Eddingsin perusteellisten fantasiasarjojen jälkeen tämä yksittäinen (joskin melko massiivinen) opus oli aikoinaan yllättävän erilainen. Tarina Althalus-nimisestä varkaasta, joka osuu vahingossa Taloon maailman laidalla. Seikkailuja, veijaritarinaa, huumoria ja hyviä tyyppejä. 
Larsson, Åsa: Aurinkomyrsky. Harvoja jännäreitä muorin makuun. Aloittaa sarjan, jonka joka osassa on jotain hivenen erikoista. Kirjoitustyyli iskee aika lujaa. 
Utrio, Kaari: Vaskilintu. Paras Utrion kirja ikinä. Aloittaa trilogian, jonka jälkimmäisetkin osat ovat hyviä ja vetäviä, mutta tämän kirjan muori jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan. Tarina Terhenistä, usvannostattajasta ja verenseisauttajasta sekä pöhkö-Eirikistä maailman laineilla kuljettaa lukijan herkullisella tavalla Hämeen korvesta Euroopan suuriin metropoleihin.