Darien
Iggulden, Conn
2018
284 sivua
Olen joskus vuosia sitten lukenut Julius Caesarista kertovan Keisari-sarjan. Se oli upea historiallinen pläjäys, joka vakuutti minut Igguldenin kertojan lahjoista. Näin ollen olikin sitten pakko napata luettavaksi hänen uutukaisensa Darien.
Darien aloittaa Suolan valtakunta -sarjan, joka on kirjailijan siirtymä fantasiakirjallisuuden pariin. Historiallinen vaikutus näkyy avauksesta, sillä tämä maailma on selvästi historiallinen ja vaikka magiaa ja mystiikkaa onkin, eivät ne ole täysin varastaneet valtaa esimerkiksi normaalilta sodankäynniltä ja sen varusteilta. Pikemminkin magia on sidottu myyttisiin ja mystisiin esineisiin, joiden avulla voi hankkia (tai ainakin koettaa hankkia) etulyöntiaseman. Lisäksi maailmassa liikkuu ihmisiä ja olentoja, joilla on kummallisia ominaisuuksia...
Kirjassa on monta eri henkilöä, joiden vaiheita seurataan. Tämä ei tee lukemista ja maailmaan tutustumista kovin helpoksi. Etenkin kun maailmaa ei juuri lukijalle avata. Tiedot välitetään vähitellen päähenkilöiden kautta, joten ne värittyvät väistämättä kunkin taustalla ja mielipiteillä.
Tässä sarjan avauksessa seikkaillaan keskellä suuria mullistuksia kun esimerkiksi kenraali haluaa napata vallan itselleen mahtavilta hallitsijasuvuilta. Mutta kohtalo osaa olla varsin oikullinen ja heittelee kapuloita useampiinkin eri rattaisiin... Kaikkiaan kutkuttava avaus, joka jättää odottamaan seuraavaa osaa. Jos ei muusta syystä, niin ainakin nähdäkseen paraneeko kirjan kerronta ja selviääkö maailmasta enemmän.
Kolme uutuutta, joita Täti myös odotteli:
Monroe, J. S.: Löydä minut - psykologisen trillerin ystäville! Opiskelijatyttö tekee itsemurhan, mutta hänen poikaystävänsä näkee tytön silti kaikkialla. Sitten poikaystävä saa tekstiviestin, joka kehottaa löytämään tytön...
Neuvel, Sylvain: Heräilevät jumalat - vauhdikasta tieteiskirjallisuutta! Vieraat robottijättiläiset saapuvat maapallolle ja ihmiskunnan on osoitettava arvonsa ja oikeutensa olla olemassa.
Hurley, Andrew Michael: Paholaisen päivät - Humisevan harjun maisemien nummella tapahtuu. Pieni kyläyhteisö viettää omaa paholaisen juhlaansa säilyäkseen turvassa... Kauhun nälkäisille.
Täti kuittaa.
King, Stephen & Owen
2018
752 sivua
Muori on odotellut kuin lehmä laitumelle pääsyä uusia Kingejä vuosikaudet. Tämä oli kyllä valitettavasti pienoinen pettymys. Ruususen uni kertoo tarinan pikkukylästä, jossa naiset nukahtavat yksi kerrallaan omituiseen uneen. Heidät peittää nukahtamisen jälkeen valkoinen rihmasto, joka lopulta peittää naiset kokonaan kuin perhosen kotelo. Muutama nainen yrittää pysytellä hereillä, mutta ei kukaan jaksa kovin kauaa. Paitsi Evie Black, salaperäinen nainen, johon virus ei pysty, ja joka tietää asioita joita hänen ei pitäisi tietää. Hän on ainut, joka tietää minne naiset ovat menneet. Lukija pääsee kurkistamaan Puun takaiseen maailmaan vasta pitkän ajan päästä, mutta siellä naiset kuitenkin ovat. Maailmassa, jossa mikään ei ole ihan ennallaan, mutta kaikki kuitenkin melkein. Maailmassa, jossa naisten on tehtävä päätöksiä, jotka koskevat sekä Puun takaista että sitä toista maailmaa. Eivätkä ne päätökset ole helppoja.
Tarinaa seurataan monen keskeisen hahmon näkökulmasta, kuten Kingillä on aina ollut tapana. Äänessä ovat poliisipäällikkö (nainen), vankilanjohtaja (nainen), useampi naisvanki, kaltoin kohdeltu vaimo, peloteltu pikkutyttö. Kun nämä naiset yksi kerrallaan poistuvat pelistä, näkökulma siirtyy miehille. Nyt äänessä ovat vankilan psykologi (poliisipäällikön mies), kaupungin rankkuri, vankilan miespuoliset vartijat, teinipoika jne. Tarina on pitkä ja polveileva, mutta Kingille tyypillisesti hyvin kasassa pysyvä. Jotain siitä kuitenkin puuttuu. Yleensä uudet Kingit tulee luettua vauhdilla pois, tässä kesti yllättävän kauan. Ei tullut sitä "pakko saada tietää!" -fiilistä, joka yleensä potkii lukemaan äkkiä loppuun. Ei se huono ollut. Mutta jotain siitä puuttui.
Kolme uutuutta, joita muori myös odotteli:
Cline, Ernest: Armada, joka osoittautui sitten pettymykseksi. Muori rakasti Ready Player One -kirjaa, mutta Armada ei valitettavasti osoittautunut yhtään niin vetäväksi. Oli suorastaan aika huono.
Solomon, Rivers: Menneisyyden kaiku on melko yllättävä valinta muorin odoteltavaksi, mutta kerrankos sitä. Avaruus-scifi ei yleensä ole yhtään se juttu, mutta tästä kirjasta on puhuttu ja kohuttu niin paljon, että annetaanpa sille mahdollisuus. (Tuossa se pinossa lukemistaan odottelee..)
Tietääkö karhu että se on karhu? on niitä harvoja tietokirjoja, joita muori on odotellut. Aivan hillittömän onnistunut oivallus koota lasten tiedekysymyksiä Hesarin palstalta kirjaksi. Lapset kysyvät, professorit ja muut asiantuntijat vastaavat. Hauska, opettavainen ja mielenkiintoinen.
Muori kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti