Helmet lukuhaaste 2019: 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan

Annoin sinun mennä
Mackintosh, Clare
2017
360 sivua

Clare Mackintosh on kirjailija, josta kohistiin paljon jokunen vuosi takaperin. Yhäkin hänen teoksensa keikkuvat kirjastojen varausjonoissa ja bestseller-hyllyissä. Jotain tässä kirjailijassa on siis oltava. Vähän myöhäisheränneenä päätin siis kokeilla hänen ensimmäistä kirjaansa.

Annoin sinun mennä on monipolvinen kertomus, jossa kaikki tapahtumat eivät kulje suorassa järjestyksessä. Menneisyys avautuu vähitellen ja potkaisee jossain vaiheessa lukijaa päähän yhdessä karun todellisuuden kanssa. Jännitys säilyy hyvin yllä koko kirjassa, sillä paitsi Walesiin suruaan paennutta Jennaa, pääsee lukija seuraamaan myös pienen pojan yliajoa tutkivia poliiseja. Lisäksi mukana on mies Jennan menneisyydestä...

Sujuvasti ja hyvin kirjoitettu kirja, jonka parissa aika lentää. Kirjailija leikkii kielellä ja vaihtelee minä-kertojasta (Jenna) ulkopuoliseen kertojaan (etsivät) vaivattomasti. Yllättävät juonenkäänteet pitävät lukijan hereillä ja osa tapahtumista voi jopa järkyttää lukijan.

Kaikkiaan oikein luettava kirja, jota on hehkutettu paljon. Ehkä näiden ylistyspuheiden perusteella odotin kirjalta vielä enemmän ja jäin sitten lopulta itse hieman pettyneeksi. Tai sitten en vain yksinkertaisesti osannut oppia pitämään Jennasta.


Täti kuittaa.

Helmet lukuhaaste 2019: 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

Punainen nyrkki
Heikkilä, Katariina
2019
407 sivua

Tätä romaania muori on odotellut jo jonkin aikaa, ja nyt se on täällä! Takakannessa on suuremmin spoilaamatta onnistuttu tiiviistämään kirjan teema aika hyvin:

"Neljä kovia kokenutta naista ratkaisee Saintanian liittovaltion rauhan kohtalon. Sajira on sukuaan paennut toimittaja, Amina suuryrityksen perijätär, joka liittyy soturinunnien uskontokuntaan, Serra nuori ja kapinallinen karkuri ja Neanna yhtä aikaa menestyvä liikenainen ja kuuliainen vaimo. Kaikkien taustalla on kulttuuri, jossa avioliitto, mieluiten järjestetty, on naiselle ainoa kunniallinen tie eteenpäin."

Näin ollen tämä kirja soveltuu paremmin kuin hyvin tähän haastekohtaan. Muori ei ole päässyt vielä paljon alkua pidemmälle, mutta kirjoitustyyli vaikuttaa hyvältä. Tarinassa on aineksia todella vaikuttavaan lukukokemukseen, ja muori totisesti toivoo ettei joudu pettymään!

Muori kuittaa.

Helmet lukuhaaste 2019: 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

Villain
Yoshida, Shuichi
2010
295 sivua

Villainin takakansi mainostaa, että kyseessä on japanilaisen Shuichi Yoshidan ensimmäinen englanniksi käännetty kirja ja että kirjailija itse on yksi Japanin suosituimmista kirjailijoista. Joten eiköhän näillä meriiteillä täyty tuo "rodullistettu kirjailija".

Kerrankin voi sanoa, että kirjan nimi on käännetty jokseenkin osuvasti. Alkuperäisteoksen nimi kun on Akunin, joka äkkiseltään suomennettuna tarkoittaisi "konnaa". Kirjaa itseään lukiessa joutuukin sitten pohtimaan, kuka onkaan se tämän tarinan konna...

Nuori nainen löytyy surmattuna vuoristotieltä ja tästä alkaa tapahtumien ketju, jossa pääsevät esittämään osaansa surmatun vanhemmat, työtoverit ja ystävät, murhasta epäillyt miehet sekä heidän sukulaisensa ja ystävänsä. Lukijalle tarina avautuu pienissä erissä, jokainen henkilö tulee vähitellen tutummaksi ja tutummaksi. Eikä kaikki olekaan aivan niin yksiselitteistä kuin mitä olisi voinut aluksi kuvitella. Herää kysymyksiä: Onko tarinan pahin konna naisen surmannut mies? Vaiko kenties joku muu? Voisiko peräti olla, että tarinassa on useampiakin konnia kuin vain yksi?

Villain on kauniisti kirjoitettu ja koskettava kirja, jossa vahvoiksi teemoiksi nousevat esimerkiksi  ihmisen yksinäisyys ja halu olla rakastettu ja rakastaa jota kuta toista. Länsimaiselle lukijalle kirja auennee hieman erilailla kuin japanilaiselle, sillä kulttuurimme ovat hivenen erilaisia. Silti suosittelen tarttumaan tähän kirjaan ja katsomaan, kuinka hitaasti aukeava tarina ja jännitys toimivat.


Täti kuittaa.

Helmet lukuhaaste 2019: 9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja

Taikajengi
Harris, Neil Patrick
2018
273 sivua

Muorin kirjastossa asioi reipas ja paljon lukeva lapsi, joka yleensä kyselee muorilta vinkkejä. Taannoin kävi niin, että lapsukainen halusi kertoa muorille lukemastaan (ja ihan itse löytämästään) kirjasta, joka kuulemma kannattaisi lukea. Muoripa kiltisti otti kirjan kassiin ja kotiin, mutta lukemaan ei ole vielä ehtinyt.

Taikajengi (alkuteos on The magic misfits, voi miksi se on suomennettu noin?!) kertoo Carter-nimisestä katutaikurista, joka karkaa ikävän enonsa luota ja päätyy monenlaisiin seikkailuihin. Tarinassa esiintyy kiertävä tivoli, jossa ei taida olla kaikki ihan päivänvaloa kestävää. Carter löytää muutaman uuden ystävän, joiden kanssa perustaa Taikajengin. Lapsukaiset lyövät viisaat päänsä ja taikatemppunsa yhteen ja pelastavat kaupunkilaiset ahneilta roistoilta.

Muutaman sivun lukukokemuksella ei vielä voi kauheasti kehua, mutta vaikuttaa toistaiseksi ihan hyvältä. Tulee vähän sellainen... vanhahtava fiilis tekstistä ja tarinasta. Vaan luetaanpa koko kirja ja katsotaan miltä tuntuu.

Muori kuittaa.