Glitch
Vacklin, Anders & Parhamaa, Aki
2019
300 sivua
Jostain syystä tämän kirjan nimi ärsyttää muoria aivan tautisen paljon. Sarjan ensimmäisen osan nimi (Beta) ei saanut aikaan ollenkaan samanlaista ärsytystä. Kirja itsessään oli virkistävä uutuus dystopioiden loputtomassa ketjussa. Pelimaailmaan (ja kirjaimellisesti peliin) sijoittuva tarina jaksoi vetää loppuun asti, vaikkakin rehellisyyden nimissä parantamisen varaakin olisi löytynyt. Toivottavasti toisessa osassa on saatu korjattua ensimmäisen kirjan ajoittainen haparointi ja kummalliset viittaukset historiaan (siis oikeasti, kuka teini kuuntelee yli sata vuotta vanhaa musiikkia ja muistaa 1970-luvun päivämääriä jos nyt eletään vuotta 2118?) Epämääräisten ja turhien (?) yksityiskohtien tunkeminen tarinaan ei myöskään erityisesti kiehdo muoria, ellei niille sitten löydy selitystä myöhemmin. Ei löytynyt. Idea on kuitenkin niin raikas ja toimiva, että muori aikoo sukeltaa suin päin myös tähän seuraavaan osaan. Kunhan saa sen käsiinsä.
Muori kuittaa.
Pure mua
Tarkiainen, Terhi
2018
403 sivua
30 täyttävällä Annalla on omat ongelmansa: yhä teikeillä oleva gradu, exä joka haluaisi olla muuta kuin exä ja vanhemmat, jotka tykkäävät puuttua tyttärensä elämään. Onneksi vanhemmat päättävät ilahduttaa tytärtään lahjalla, joka toivottavasti saa tämän treenattua naimakuntoon. Tyttö saa nimittäin synttärilahjaksi vampyyrin. Ja käyttöoppaan. Ja sitten huomataan, ettei kaikki menekään ihan suunnitelmien mukaan...
Kirjassa on hyviä ideoita ja oivalluksia. Siitä olisi voinut saada todella hyvän ja vetävän. Nyt juoni kuitenkin tuntuu menevän vähän ylitse ja kirja tavoittelee hieman liikaa houkutus-huumaa, joka ei toimi yli-ikäisillä opiskelijoilla. Lisäksi kirjan hahmot ovat vain jotenkin niin... no... perinteisiä. Plussat tietty siitä, että tässä kirjassa vampyyrit voivat rohkeasti olla sellaisia kuin ovat, vaikkapa siis homoja, joita ei kuitenkaan haittaa mennä palvelemaan toisia.
Kokeileminen omalla vastuulla.
Täti kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti