Annala, Marko
2018
284 sivua
Muori luki joku aika sitten Annalan esikoisteoksen, Värityskirjan, ja vaikuttui suuresti. Mokoman Marko Annala lienee joltinenkin julkisuuden henkilö, joten otetaanpa tähän kohtaan hänen toinen kirjansa Paasto. Annala on käsitellyt mielenterveysongelmiaan sekä musiikissaan että Värityskirjassa. Sen lisäksi hän on puhunut masennuksesta avoimesti julkisuudessa muutenkin. Hattua täytyy nostaa moiselle rohkeudelle, kovin moni suomalainen mies ei sitä välttämättä tekisi. Ei ehkä osaisi. Annalalle on suotu lahjakkuutta käsitellä ongelmia taiteen keinoin.
Paasto on kertomus miehestä uskonkriisissä. Miehestä, joka päättää tämän tulevan pitkän paaston ja sitä seuraavien pyhien olevan hänen viimeinen kosketuksensa kirkkoon. Tästä eteenpäin hän elää ilman kirkkoa, uskontoa, Jumalaa. Miltä tuntuu kun Jumala on hiljaa? Useamman arvostelun lukeneena muori odottaa kirjalta paljon.
Annalan teksti on ollut tähän asti aina täyttä tavaraa, uskottavaa ja hyvää. Vaikkei muori mikään suuri Mokoma-fani olekaan, Annalan lyriikat iskevät ajoittain aika kovaa. Ensimmäinen kirja oli aiheen ahdistavuudesta huolimatta nopealukuinen, sujuvasti kirjoitettu ja suorastaan riipaisevan rehellisen tuntuinen kuvaus siitä, kuinka lapsena koettu kiusaaminen voi pilata koko elämän. Ja kuinka sen voi kuitenkin rakentaa vähän kerrassaan uudelleen.
Muori kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti