Helmet Lukuhaaste 2018: 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit

Helmet Lukuhaasteen kohta numero 5, on lukijakohtainen. Tästä syystä Muori ja Täti päättivät yhdistää voimansa ja vinkata kumpikin kirjan, jonka itse voisi kohtaan laittaa.

T niin kuin tappaja
Grafton, Sue
2008
432 sivua

Vuodenvaihteen paikkeilla edesmenneen Graftonin Aakkosmurhat ovat vuosien kuluessa nousseet eräänlaiseksi käsitteeksi perinteisempien dekkarien ystäville. Niissä kun ollaan pysyvästi jymähdetty kauniille 80-luvulle ja aikaan ennen huippunopeita tietokoneita ja kännyköitä. Kinsey joutuu ratkomaan tapauksensa ilman suuria teknologisia apuja, turvautuen kirjastoon ja tavalliseen lankapuhelimeen vastaajineen.

Lisäksi näissä dekkareissa toistuu samainen rauhaisa tunnelma. Vaikka lähes kaikissa on yllättäen lukijan kasvoille räjähtävä loppu, ehditään niissä makustelemaan rauhallisella tunnelmalla ja hyvällä ruualla. Kinsey, lasi valkoviiniä ja Quarter Pounder juustolla ovat melkoinen yhdistelmä. Joskaan eivät ehkä samalla aterialla…

Ja entäpä sitten muu henkilökatras? Ihastuttavia ja värikkäitä persoonia, vaikka eivät kuulukaan elokuvien tähtikaartiin. Heidän ei tarvitse olla kiiltokuvamaisia ja kauniita, he ovat saaneet elää ja elävät. Heidän elämänsä sekoittuvat mukavasti osaksi Kinseyn tutkimuksia useammin kuin kerran koko sarjan aikana.

T niin kuin tappaja kuittaa tämän Tädin osalta lukuhaasteen kohdan numero viisi. Kaikeksi lisäksi suurin osa kirjan tapahtumista sijoittuu vieläpä oman synnyinvuoteni puolelle. Tällä kirjalla kuittaan myös yhden kohdan pois lukulistaltani ja yhden lukemattoman kirjan omasta hyllystäni. Nyt on voittaja-olo.

Täti kuittaa.

Enkelten raivo

Sheldon, Sidney

1981

352 sivua

Enkelten raivo kertoo Jennifer Parkerista, nuoresta idealistisesta juristista, joka töpeksii vahingossa pahemman kerran heti uransa alkumetreillä. Hänen koko elämänsä on vähällä tuhoutua tuon yhden virheen vuoksi, mutta hän räpiköi takaisin pinnalle silkalla sitkeydellään. Mahtava tyyppi, kaikkien itsenäisten naisten esikuva!

Tarina sijoittuu New Yorkiin 1970-luvulle ja on loistava kuvaus sekä aikakaudesta että suurkaupungin monista eri puolista. Enkelten raivo on riipaiseva kertomus naisesta tasapainoilemassa hyvän ja pahan välillä. Kuinka helposti voikaan ajautua väärään suuntaan ja minkälaiset syyt siihen voivat johtaa. Itkettää lukiessa, koska itse toimisi samoissa tilanteissa täsmälleen samoin, vaikka tietäisikin tekevänsä väärin. 

Sheldon on tarkka kuvaaja, jonka henkilöt heräävät helposti henkiin lukijan päässä, eikä heitä voi unohtaa. Juonenkehittelyn mestari, yksi allekirjoittaneen suosikeista. Tässä kirjassa oman mausteensa antaa mafia, johon sukelletaan melko syvälle. Mielenkiintoinen kuvaus hyvän ja pahan, oikean ja väärän sekä järjen ja tunteiden välisestä taistelusta, josta suurin osa tapahtuu päähenkilön korvien välissä. Nautinnollista luettavaa kerrassaan, kuten Sheldonin kirjat kaikki.

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 4. Kirjan nimessä on jokin paikka

Mielensäpahoittajan Suomi: 100 tavallista vuotta
Kyrö, Tuomas
2017
275 sivua

”Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun synnyin.”

Tuomas Kyrö on tehnyt mielensäpahoittajasta jo käsitteen, josta on tullut jonkinlainen perisuomalaisuuden kuvaus. Kyrö on vuosiltaan ehkä nuori, mutta sisimmiltään silti sysisuomalainen äijä, jonka mielestä nakki ei ole eläin eikä moottoritietä tarvitse rakentaa.

Mielensäpahoittaja on kasikymppinen suomalainen mies, joka näkee ympärillään paljon asioita, joista voi mielensä pahoittaa. Osa jutuista on niin herkullisen kutkuttavia, että on pakko itsekin myöntää asiassa piilevä totuus. Osa jutuista tuo mieleen omat isovanhemmat, jotka olivat jämähtäneet melko pitkälti entisaikoihin. Tavallaan sekä hupaisaa että surullista päästä tällä tavoin kurkistamaan vanhuksen ajatuksiin. 

Mielensäpahoittajan Suomi tarjoilee lukijalle yhden mielenpahoituksen jokaista itsenäisyyden vuotta kohden. Jutut seurailevat paikoitellen uskollisesti ihan yleisestikin tunnettuja historiallisia tapahtumia, mutta joinakin vuosina mielensä voi pahoittaa vaikka lehmänpaskasta. 

Mielensäpahoittaja voi pahoittaa mielensä mistä vaan, mutta lukijan mieli pysyy hyvänä loppuun asti. Aina jaksaa hymyilyttää, joskus jopa naurattaa.

Viisi vinkkiä kirjoista, joiden nimessä on jokin paikka:
Adams, Richard: Ruhometsän kansa
Childress, Mark: Alabaman hullut
King, Stephen: Tapahtumapaikkana Duma Key
Long, Jeff: Helvetin piirit
MacLean, Alistair: Navaronen haukat

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 3. Kirja aloittaa sarjan

Revolverimies

King, Stephen

Whelan, Michael (kuvitus)

2005

244 sivua

Suuri ja mahtava suunnitelmani on aloittaa ja lukea koko Musta torni -sarja tämän vuoden aikana. Koko nivakka löytyy
nimittäin omasta hyllystäni, mutta en vain syystä tai toisesta ole saanut sitä aloitettua. Tässä on minulle hyvä syy, joten
aion lukea sarjan ensimmäisen kirjan Revolverimies lukuhaasteen kolmanteen kohtaan. Kirja löytyy myös yhdeltä
lukulistoistani, joten yksi tavoite siinäkin mielessä tulee täyttymään.

Stephen King ja Musta torni -sarja ovat olleet viime vuonna melkoisesti pinnalla. Vastahan kirjasarjan aloittajasta tuli
ulos elokuvaversio, jonka katsomista olen itse vielä vältellyt. Samaten olen onnistunut välttämään kommentit ja
mahdolliset spoilerit. En halua pilata lukukokemusta katsomalla elokuvaa ja sitten odottamalla koska jotain tapahtuu
vai tapahtuuko ollenkaan. Tiedän vain, että monet tuttuni ovat kehuneet kirjaa ja koko sarjaa. Voin siis sanoa, että
odotukseni ovat melkoisen korkealla. Jännittävää vain, kun ei ihan täysin tarkkaan tiedä mitä odottaa. Kingillä kun on
välillä tapana yllättää.

Sarjan ystäville on iloinen asia se, että siitä ollaan aivan viime vuosina otettu uudet pokkaripainokset. Käsittääkseni
viimeisimmät osat ovat ilmestymässä nyt kuluvan vuoden aikana, elleivät ole jo ilmestyneet. Hienoa, että tätä
klassikkoasemaan noussutta sarjaa saa taas hankittua itselle muualtakin kuin antikvariaateista.

Mainittakoon vielä, että sarjan ensimmäinen osa voi nimensä puolesta aiheuttaa jonkinlaista hämmennystä. Siitä kun
on olemassa kaksi versiota. Alkuperäinen The Gunslinger. The Dark Tower I ilmestyi Yhdysvalloissa 1982 ja toinen,
kirjailijan itsensä muokkaama ja laajentama laitos vuonna 2003. Ensimmäinen osa on suomennettu nimellä Musta
torni (1992) ja tämä jälkimmäinen on sitten Revolverimies.


Viisi vinkkiä kirjoista, jotka myös aloittavat sarjan:

Bradley, Alan: Piiraan maku makea (Flavia de Luce -sarja)

Gabaldon, Diana: Muukalainen (Matkantekijä-sarja)

Jacq, Christian: Nefer Vaitelias (Valon kivi -sarja)

Martin, George R. R.: Valtaistuinpeli (Tulen ja jään laulu -sarja)

Ward, J. R.: Pimeyden rakastaja (Mustan tikarin veljeskunta -sarja)

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 2. Kotimainen runokirja

Titaanien laulu ja muuta historiallista, eksoottista ja kauhurunoutta
Nummelin, Juri
2013
242 sivua

Titaanien laulu ja muuta historiallista, eksoottista ja kauhurunoutta on Juri Nummelinin toimittama kertovan lyriikan antologia. Nummelin on suomalainen tietokirjailija, joka on kirjoittanut lukuisia kirjoja kirjallisuudesta sekä toimittanut useita antologioita. Kansikuvana on Mårten Eskil Wingen maalaus Thor taistelee jättiläistä vastaan vuodelta 1872.

Runokokoelman sijaan Titaanien laulua voisi markkinoida huikeana kokoelmana hienoja tarinoita, jotka nyt vaan on sattumoisin kirjoitettu runon muotoon. Monet tekijät ovat tuttuja niillekin, jotka eivät runoutta harrasta, mutta kirja tutustuttaa lukijan myös useisiin tuntemattomampiin runoilijoihin. Suurin osa on kotimaisia, mutta joukosta löytyy kyllä useampi ulkomaisvahvistuskin. Runot monelta eri tekijältä ja aikakaudelta herättävät henkiin suuria historiallisia seikkailuja ja sankareita, mutta sukeltavat myös syvälle ihmissielun syövereihin. Kauhurunot jäävät korvien väliin kummittelemaan, eikä surullisia runoja voi ilman nenäliinaa lukea.

Muorin omat suosikit ovat Ahon Musta joutsen ja Goethen Keijuinkuningas.
 

Titaanien laulu on loistava kokoelma lyyristä kerrontaa, joka sopii kaikille niille(kin), jotka eivät väittämänsä mukaan tunne runoutta. Aikuisilla on hassu luulo, ettei runoutta voi lukea, jos sitä ei ymmärrä. Hölynpölyä, sanoo muori! Lukemaan vain. Ei sitä tuntea tarvitse, ja samalla lailla sitä luetaan kuin muitakin tekstejä: sana kerrallaan. Jos siitä pitää, hyvä. Jos siitä ei pidä, hyvä. Jossakin vaiheessa löytyy kenties jokin tyylilaji tai aikakausi, jonka runous tuntuu useimmiten olevan mukavaa luettavaa. Runouden ehdoton etu on ensinnäkin se, että runo on usein lyhyt. Sen ehtii lukea missä vain. Ja toisekseen, siitä löytää aina jotakin uutta. Runo voi tehdä lähtemättömän vaikutuksen. Kokeile. 

Viisi muuta kotimaista tutustumisen arvoista runokirjaa:

Kailas, Uuno: Uni ja kuolema

Leskinen, Juice: Jumala on

Rauhala, Niilo: Purjeitten nopeat varjot

Södergran, Edith: Levottomia unia

Vala, Katri:  Kaukainen puutarha

Muori kuittaa.

P.S. Kuinka monta kertaa saa käyttää sanoja ”loistava” tai ”huikea” yhdessä tekstissä?

 

Helmet Lukuhaaste 2018: 1. Kirjassa muutetaan

Kurjat

Hugo, Victor

2014

1323 sivua

Kurjat on ranskalaisen kirjallisuuden klassikkoja ja melkoinen järkäle. Vuonna 1862 ilmestyneen kirjan perustarina

lienee miltei kaikille tuttu, joten ehkei sen juonta tarvitse erikseen alkaa avaamaan. Uskoisin ainakin näin, sillä sen
verran monta mainiota elokuvaversiota siitä on tehty. Oma suosikkini on vuonna 2012 ilmestynyt musikaaliversio, jossa
Jean Valjeanin roolissa loistaa upea Hugh Jackman. <3

Itse lukaisin Kurjat Elisa Kirjasta löytyvinä ilmaisina e-kirjoina. Tämä helpotti luku-urakkaa siinä mielessä, että paksu

teos on jaettu kaikkiaan viiteen osaan, joten koko kirjaa ei tarvinnut lukea “yhdeltä istumalta”. Lisäksi tablettini painaa
huomattavasti vähemmän kuin fyysinen kappale kirjasta. Toisaalta taas kirjan kieli tarjosi pientä haastetta. Elisa Kirjan
version suomennos kun on viime vuosisadan alkupuolelta… Minusta tämä vanhahtavampi kieli kuitenkin sopi teokseen
mainiosti. Olkoonkin, että lukeminen saattoi sen takia olla hieman raskaampi kokemus.

Valitsin Kurjat lukuhaasteen ensimmäiseen kohtaan, sillä muuttaminen ja muutos ovat kirjassa vahvasti läsnä. Jean

Valjean muuttaa usein paetessaan menneisyyttään ja sen varjoja. Javert muuttaa työnsä perässä. Myös Cosette ja
Marius muuttavat useammankin kerran. Merkittävintä on kuitenkin se muutos, joka tapahtuu näissä ihmisissä ja koko
kirjan kuvaamassa yhteiskunnassa. Kurjissa paitsi muutetaan fyysisesti, niin myös muutetaan omia ajatuksia ja
käsityksiä.

Kurjien valintaa osaksi lukuhaastetta tuki myös se, että sillä sain kuitattua itseltäni yhden kohdan pois omilta

lukulistoiltani ja omasta virtuaalisesta kirjahyllystäni. Tämä täti koettaa aina välillä sivistää itseään lukemalla klassikkoja.

Viisi vinkkiä kirjoista, joissa myös muutetaan:

Adichie, Chimamanda Ngozi: Kotiinpalaajat

Coelho, Paulo: 11 minuuttia

Murakami, Haruki: Rajasta etelään, auringosta länteen

Niffenegger, Audrey: Hänen varjonsa tarina

Tremayne, S. K.: Jääkaksoset

Täti kuittaa.

Kuka tällä hiekkalaatikolla leikkii?

Tässä blogissa ääntään (ja päätään) aukovat kaksi kirjastoalan ihmistä, tommonen täti ja semmonen muori, jotka lyyhistyvät lukemattomien kirjojensa alle. Erilaisilla haasteilla yritetään purkaa pitkiä lukulistoja, mutta mokomat tuppaavat vain pitenemään. Eikä se lukemattomien kirjojen pino pienene koskaan.

Helmetin vuoden 2018 haasteella aloitellaan tämänkertainen epätoivoinen yritys saada luettua edes joku lista joskus loppuun. Yritys ei suinkaan ole ensimmäinen, tokkopa myöskään viimeinen, mutta niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Luvassa erilaisia kirja-aiheisia postauksia ala-arvoisesta laadukkaaseen, fiiliksestä ja kirjasta riippuen. Ja taatusti myös kehnoja vitsintapaisia kirjallisuusviittauksia ja huonoa huumoria.

Täti duunailee lastenkirjastolaisena pääkaupunkiseudulla.

Muori vaikuttaa itäisellä Uudellamaalla niin ikään lastenkirjastohommissa ja kirjavinkkaa ympäri ämpäri.