Blogitekstisuositus

Kuka tällä hiekkalaatikolla leikkii?

maanantai 8. tammikuuta 2018

Helmet Lukuhaaste 2018: 2. Kotimainen runokirja




Titaanien laulu ja muuta historiallista, eksoottista ja kauhurunoutta
Nummelin, Juri
2013
242 sivua


Titaanien laulu ja muuta historiallista, eksoottista ja kauhurunoutta on Juri Nummelinin toimittama kertovan lyriikan antologia. Nummelin on suomalainen tietokirjailija, joka on kirjoittanut lukuisia kirjoja kirjallisuudesta sekä toimittanut useita antologioita. Kansikuvana on Mårten Eskil Wingen maalaus Thor taistelee jättiläistä vastaan vuodelta 1872.

Runokokoelman sijaan Titaanien laulua voisi markkinoida huikeana kokoelmana hienoja tarinoita, jotka nyt vaan on sattumoisin kirjoitettu runon muotoon. Monet tekijät ovat tuttuja niillekin, jotka eivät runoutta harrasta, mutta kirja tutustuttaa lukijan myös useisiin tuntemattomampiin runoilijoihin. Suurin osa on kotimaisia, mutta joukosta löytyy kyllä useampi ulkomaisvahvistuskin. Runot monelta eri tekijältä ja aikakaudelta herättävät henkiin suuria historiallisia seikkailuja ja sankareita, mutta sukeltavat myös syvälle ihmissielun syövereihin. Kauhurunot jäävät korvien väliin kummittelemaan, eikä surullisia runoja voi ilman nenäliinaa lukea.

Muorin omat suosikit ovat Ahon Musta joutsen ja Goethen Keijuinkuningas.
 
Titaanien laulu on loistava kokoelma lyyristä kerrontaa, joka sopii kaikille niille(kin), jotka eivät väittämänsä mukaan tunne runoutta. Aikuisilla on hassu luulo, ettei runoutta voi lukea, jos sitä ei ymmärrä. Hölynpölyä, sanoo muori! Lukemaan vain. Ei sitä tuntea tarvitse, ja samalla lailla sitä luetaan kuin muitakin tekstejä: sana kerrallaan. Jos siitä pitää, hyvä. Jos siitä ei pidä, hyvä. Jossakin vaiheessa löytyy kenties jokin tyylilaji tai aikakausi, jonka runous tuntuu useimmiten olevan mukavaa luettavaa. Runouden ehdoton etu on ensinnäkin se, että runo on usein lyhyt. Sen ehtii lukea missä vain. Ja toisekseen, siitä löytää aina jotakin uutta. Runo voi tehdä lähtemättömän vaikutuksen. Kokeile. 

Viisi muuta kotimaista tutustumisen arvoista runokirjaa:
Kailas, Uuno: Uni ja kuolema
Leskinen, Juice: Jumala on
Rauhala, Niilo: Purjeitten nopeat varjot
Södergran, Edith: Levottomia unia
Vala, Katri:  Kaukainen puutarha


Muori kuittaa.

P.S. Kuinka monta kertaa saa käyttää sanoja ”loistava” tai ”huikea” yhdessä tekstissä?
 



Ei kommentteja: