Helmet Lukuhaaste 2018: 4. Kirjan nimessä on jokin paikka

Mielensäpahoittajan Suomi: 100 tavallista vuotta
Kyrö, Tuomas
2017
275 sivua

”Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun synnyin.”

Tuomas Kyrö on tehnyt mielensäpahoittajasta jo käsitteen, josta on tullut jonkinlainen perisuomalaisuuden kuvaus. Kyrö on vuosiltaan ehkä nuori, mutta sisimmiltään silti sysisuomalainen äijä, jonka mielestä nakki ei ole eläin eikä moottoritietä tarvitse rakentaa.

Mielensäpahoittaja on kasikymppinen suomalainen mies, joka näkee ympärillään paljon asioita, joista voi mielensä pahoittaa. Osa jutuista on niin herkullisen kutkuttavia, että on pakko itsekin myöntää asiassa piilevä totuus. Osa jutuista tuo mieleen omat isovanhemmat, jotka olivat jämähtäneet melko pitkälti entisaikoihin. Tavallaan sekä hupaisaa että surullista päästä tällä tavoin kurkistamaan vanhuksen ajatuksiin. 

Mielensäpahoittajan Suomi tarjoilee lukijalle yhden mielenpahoituksen jokaista itsenäisyyden vuotta kohden. Jutut seurailevat paikoitellen uskollisesti ihan yleisestikin tunnettuja historiallisia tapahtumia, mutta joinakin vuosina mielensä voi pahoittaa vaikka lehmänpaskasta. 

Mielensäpahoittaja voi pahoittaa mielensä mistä vaan, mutta lukijan mieli pysyy hyvänä loppuun asti. Aina jaksaa hymyilyttää, joskus jopa naurattaa.

Viisi vinkkiä kirjoista, joiden nimessä on jokin paikka:
Adams, Richard: Ruhometsän kansa
Childress, Mark: Alabaman hullut
King, Stephen: Tapahtumapaikkana Duma Key
Long, Jeff: Helvetin piirit
MacLean, Alistair: Navaronen haukat

Muori kuittaa.