Helmet Lukuhaaste 2018: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Muori ja Täti ovat molemmat töissä kirjastossa, joten tässä muutama lukusuositus lukuhaasteen listan ulkopuolelta. Esittelyssä myös kirjat, jotka Muorille ja Tädille suositeltiin kyseiseen haastekohtaan.

Monte-Criston kreivi
Dumas, Alexandre
2014
1 110 sivua

Kysäisin työkaverilta, minkä klassikon lukisin. Halusin nimittäin täyttää tämän kohdan jollain lukemattomista klassikoistani. Vastaus tuli kohtalaisen nopsaan, joten tässä sitä oltiin Monte-Criston kreivin kanssa.

Jo vuosia olen katsonut joka joulu kirjan pohjalta tehdyn minisarjan. Kuvittelin siis juonen ja tapahtumien olevan minulle tuttuja ja kirjan lukemisen jokseenkin "läpihuutojuttu". Sitten tajusin, että tietysti televisiosovitus on ottanut omia vapauksiaan sekä juonen että henkilöiden suhteen. Sain siis roppakaupalla uutta luettavaa ja monia jännittäviä hetkiä tämän muistettavan klassikon parissa.

Dumas vanhempi on viihdyttänyt minua aikaisemmin Muskettisotureiden merkeissä, eikä herra kreivikään jättänyt minua kylmäksi. Elisa Kirjasta ilmaisena e-kirjana löytyvä versio on mukavasti suomennettu ja sopivasti saatavilla. Eihän tämä samanlaista miekkojen kalistelua ole kuin Muskettisoturit, mutta silti tapahtumista löytyy sopivasti vaaratilanteita, jännitystä ja mukava määrä myös romantiikkaa. Kaiken kaikkiaan oikein luettavaa viihdettä.


Kolme vinkkiä kirjoista, joita Täti suosittelee:
Ahern, Cecelia: P. S. Minä rakastan sinua - Kuinka selviytyä elämästä, kun puoliso on kuollut? Vuoden mittainen selviytymistarina, jossa on monia kauniita hetkiä, toivoa, surua ja tietysti myös rakkautta ja muistoja. Romanttisen nyyhkyn ystäville.
Duncan, Glen: Minä, Lucifer - Helvetin valtias saa tarjouksen, josta hän ei voi kieltäytyä ja lähtee kokeilemaan ihmiseloa. Huumoria aikuiseen makuun. Ei tosikoille.
Sapkowski, Andrzej: Viimeinen toivomus - Fantasiaa aikuisille. Mustaa huumoria ja vanhoja legendoja, seikkailua ja taisteluita. Tämä novellikokoelma on vaikuttava avaus sarjalle suosittujen The Witcher -pelien takana.

Uris, Leon
Mila 18
1962
582 sivua 

Muori lukee tooooodella harvoin mitään sotajuttuja, mutta Urisin kirjoihin tulee palattua kerta toisensa jälkeen. Jos joku osaa sotakuvauksen, niin Uris. Muori on lukenut kaikki hänen kirjansa, ja tämä on niistä paras. Mila 18 on osoite Varsovassa. Osoite, josta käsin maan alle piiloutuneet vastarintataistelijat toimivat. Osoite, jossa eletään, rakastetaan, kuollaan ja toivotaan. Osoite, jonka paljastuttua jäljelle jäisi vain tuhoa ja kuolemaa.

Tarina alkaa Varsovassa ennen toista maailmansotaa ja jatkuu sotavuosien ajan ja yli. Vähän kerrassaan sota hiipii maahan, eristää sen ja jättää kaupungin getossa asuvat juutalaiset pärjäämään yksin. Maailma hylkäsi heidät täysin, kuten historiankirjatkin kertovat. Uris kertoo tarinansa muutamien henkilöiden kautta, joista suurin osa on juutalaisia ja muut heihin tavalla tai toisella sitoutuneita ihmisiä. Näiden henkilöiden mukana lukija pääsee todistamaan pelkuruutta, rohkeutta, vihaa ja rakkautta. Lapset kasvavat sodasta huolimatta, ihmiset rakastuvat, eroavat, tappavat toisiaan tai itsensä, elävät ja kuolevat, tappelevat viimeiseen asti ja antavat henkensä jonkin itseään suuremman vuoksi - elämän.

Kirja jättää lukijan surulliseksi ja vihaiseksi. Miten tällaista voi tapahtua? Miksi maailma kääntyi pois ja jätti Varsovan yksin? Tarinan henkilöt ovat keksittyjä, eivätkä tapahtumatkaan sellaisenaan todenperäisiä, mutta näin se on voinut mennä. Tällaisia henkilöitä on elänyt varsovalaisessa getossa, ihan tavallisia ihmisiä. Tämä on sitä historiaa, mitä virallinen historiankirjoitus ei kerro. Tämä tarina on tavallisen ihmisen tarina epätavallisissa ja epätoivoisissa olosuhteissa. Tarina, joka ei jätä kylmäksi. 


Kolme vinkkiä kirjoista, joita muori suosittelee:
Eddings, David: Althalus. Eddingsin perusteellisten fantasiasarjojen jälkeen tämä yksittäinen (joskin melko massiivinen) opus oli aikoinaan yllättävän erilainen. Tarina Althalus-nimisestä varkaasta, joka osuu vahingossa Taloon maailman laidalla. Seikkailuja, veijaritarinaa, huumoria ja hyviä tyyppejä. 
Larsson, Åsa: Aurinkomyrsky. Harvoja jännäreitä muorin makuun. Aloittaa sarjan, jonka joka osassa on jotain hivenen erikoista. Kirjoitustyyli iskee aika lujaa. 
Utrio, Kaari: Vaskilintu. Paras Utrion kirja ikinä. Aloittaa trilogian, jonka jälkimmäisetkin osat ovat hyviä ja vetäviä, mutta tämän kirjan muori jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan. Tarina Terhenistä, usvannostattajasta ja verenseisauttajasta sekä pöhkö-Eirikistä maailman laineilla kuljettaa lukijan herkullisella tavalla Hämeen korvesta Euroopan suuriin metropoleihin.

Helmet Lukuhaaste 2018: 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

Lukuvuosi 2018 toi tullessaan monia kiintoisia ja jännittäviä kirjauutuuksia. Näitä Muori ja Täti odottivat:

Darien
Iggulden, Conn
2018
284 sivua

Olen joskus vuosia sitten lukenut Julius Caesarista kertovan Keisari-sarjan. Se oli upea historiallinen pläjäys, joka vakuutti minut Igguldenin kertojan lahjoista. Näin ollen olikin sitten pakko napata luettavaksi hänen uutukaisensa Darien.

Darien aloittaa Suolan valtakunta -sarjan, joka on kirjailijan siirtymä fantasiakirjallisuuden pariin. Historiallinen vaikutus näkyy avauksesta, sillä tämä maailma on selvästi historiallinen ja vaikka magiaa ja mystiikkaa onkin, eivät ne ole täysin varastaneet valtaa esimerkiksi normaalilta sodankäynniltä ja sen varusteilta. Pikemminkin magia on sidottu myyttisiin ja mystisiin esineisiin, joiden avulla voi hankkia (tai ainakin koettaa hankkia) etulyöntiaseman. Lisäksi maailmassa liikkuu ihmisiä ja olentoja, joilla on kummallisia ominaisuuksia...

Kirjassa on monta eri henkilöä, joiden vaiheita seurataan. Tämä ei tee lukemista ja maailmaan tutustumista kovin helpoksi. Etenkin kun maailmaa ei juuri lukijalle avata. Tiedot välitetään vähitellen päähenkilöiden kautta, joten ne värittyvät väistämättä kunkin taustalla ja mielipiteillä.

Tässä sarjan avauksessa seikkaillaan keskellä suuria mullistuksia kun esimerkiksi kenraali haluaa napata vallan itselleen mahtavilta hallitsijasuvuilta. Mutta kohtalo osaa olla varsin oikullinen ja heittelee kapuloita useampiinkin eri rattaisiin... Kaikkiaan kutkuttava avaus, joka jättää odottamaan seuraavaa osaa. Jos ei muusta syystä, niin ainakin nähdäkseen paraneeko kirjan kerronta ja selviääkö maailmasta enemmän. 


Kolme uutuutta, joita Täti myös odotteli:
Monroe, J. S.: Löydä minut - psykologisen trillerin ystäville! Opiskelijatyttö tekee itsemurhan, mutta hänen poikaystävänsä näkee tytön silti kaikkialla. Sitten poikaystävä saa tekstiviestin, joka kehottaa löytämään tytön...
Neuvel, Sylvain: Heräilevät jumalat - vauhdikasta tieteiskirjallisuutta! Vieraat robottijättiläiset saapuvat maapallolle ja ihmiskunnan on osoitettava arvonsa ja oikeutensa olla olemassa.
Hurley, Andrew Michael: Paholaisen päivät - Humisevan harjun maisemien nummella tapahtuu. Pieni kyläyhteisö viettää omaa paholaisen juhlaansa säilyäkseen turvassa... Kauhun nälkäisille.

Täti kuittaa.

Ruususen uni
King, Stephen & Owen
2018
752 sivua

Muori on odotellut kuin lehmä laitumelle pääsyä uusia Kingejä vuosikaudet. Tämä oli kyllä valitettavasti pienoinen pettymys. Ruususen uni kertoo tarinan pikkukylästä, jossa naiset nukahtavat yksi kerrallaan omituiseen uneen. Heidät peittää nukahtamisen jälkeen valkoinen rihmasto, joka lopulta peittää naiset kokonaan kuin perhosen kotelo. Muutama nainen yrittää pysytellä hereillä, mutta ei kukaan jaksa kovin kauaa. Paitsi Evie Black, salaperäinen nainen, johon virus ei pysty, ja joka tietää asioita joita hänen ei pitäisi tietää. Hän on ainut, joka tietää minne naiset ovat menneet. Lukija pääsee kurkistamaan Puun takaiseen maailmaan vasta pitkän ajan päästä, mutta siellä naiset kuitenkin ovat. Maailmassa, jossa mikään ei ole ihan ennallaan, mutta kaikki kuitenkin melkein. Maailmassa, jossa naisten on tehtävä päätöksiä, jotka koskevat sekä Puun takaista että sitä toista maailmaa. Eivätkä ne päätökset ole helppoja.

Tarinaa seurataan monen keskeisen hahmon näkökulmasta, kuten Kingillä on aina ollut tapana. Äänessä ovat poliisipäällikkö (nainen), vankilanjohtaja (nainen), useampi naisvanki, kaltoin kohdeltu vaimo, peloteltu pikkutyttö. Kun nämä naiset yksi kerrallaan poistuvat pelistä, näkökulma siirtyy miehille. Nyt äänessä ovat vankilan psykologi (poliisipäällikön mies), kaupungin rankkuri, vankilan miespuoliset vartijat, teinipoika jne. Tarina on pitkä ja polveileva, mutta Kingille tyypillisesti hyvin kasassa pysyvä. Jotain siitä kuitenkin puuttuu. Yleensä uudet Kingit tulee luettua vauhdilla pois, tässä kesti yllättävän kauan. Ei tullut sitä "pakko saada tietää!" -fiilistä, joka yleensä potkii lukemaan äkkiä loppuun. Ei se huono ollut. Mutta jotain siitä puuttui.

Kolme uutuutta, joita muori myös odotteli:
Cline, Ernest: Armada, joka osoittautui sitten pettymykseksi. Muori rakasti Ready Player One -kirjaa, mutta Armada ei valitettavasti osoittautunut yhtään niin vetäväksi. Oli suorastaan aika huono. 
Solomon, Rivers: Menneisyyden kaiku on melko yllättävä valinta muorin odoteltavaksi, mutta kerrankos sitä. Avaruus-scifi ei yleensä ole yhtään se juttu, mutta tästä kirjasta on puhuttu ja kohuttu niin paljon, että annetaanpa sille mahdollisuus. (Tuossa se pinossa lukemistaan odottelee..)
Tietääkö karhu että se on karhu? on niitä harvoja tietokirjoja, joita muori on odotellut. Aivan hillittömän onnistunut oivallus koota lasten tiedekysymyksiä Hesarin palstalta kirjaksi. Lapset kysyvät, professorit ja muut asiantuntijat vastaavat. Hauska, opettavainen ja mielenkiintoinen.

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

Lukuhaasteen kohta 48. on lukijakohtainen. Tässä Muorin ja Tädin valinnat:

Kostaja
Reynolds, Alastair
2017
448 sivua

Reynolds on jo pidempään kirjoittanut jos monenmoista tieteiskirjallisuutta. Minun on myös jo jonkin aikaa pitänyt tutustua hänen kirjoihinsa, joten siksipä nappasin lukuun tämän e-kirjaversion hänen uusimmasta teoksestaan.

Kostaja kertoo kahden sisaren tarinan kaukana tulevaisuuden avaruudessa. Tunnettu maailmankaikkeus on kokenut monia mullistuksia ja jättänyt jälkeensä aarrekätköjä ja kalloja, joiden kautta herkät nuoret ihmiset voivat tutkia ennustuksia aarrekätköjen avautumisista ja viestiä toisten kallojen kanssa. Näillä kahdella sisarella on tämä kyky ja vieläpä vahvana. He karkaavat kotoaan hankkiakseen rahaa, jotta voisivat auttaa isäänsä. Kuten arvata saattaa, ei tällä matkalla kaikki suju kuin Strömssössä ja sitten vasta alkaakin tapahtua...

Kirja on kerrottu nuoremman sisaren vinkkelistä, muistelmana. Ihailen sitä, miten hän on valmis muuttamaan suunnitelmia ja tekemään uskomattomaltakin kuulostavia asioita sisarensa ja ystäviensä puolesta. Alun arasta ja varsin suojeltua elämää eläneestä tyttösestä kasvaa vähitellen melkoinen kovanaama. Tästä syystä voisinkin haluta olla kirjan päähenkilö. Hänen uskollisuutensa ja välittämisensä takia. Joskin epäilen, etten ehkä olisi yhtä valmis samoihin hulluihin asioihin mihin nyt joudutaan välillä ryhtymään...

Vauhtia, jännitystä ja näyttämönä uskomaton avaruus! Tavallaan jopa pidin siitä, ettei maailmankaikkeuden maailmaa ja maailmankuvaa oikeastaan kuvailtu kovin yksityiskohtaisesti. Monien mullistusten jälkeinen maailma jää näin lukijan oman mielikuvituksen varaan.

Täti kuittaa.

Tuulen vihat
Havaste, Paula
2014
382 sivua

Olipahan vaikea päättää. Pitkän tuumailun jälkeen muori kyllä tahtoisi ehkä eniten olla Havasteen Vihat-sarjan Kertte. Sarjan tarinan taustalla on legenda Lallista, joka tappoi piispa Henrikin Köyliöjärven jäällä. Hyvä tarina sekin, vaikkakin on sittemmin todistettu paikkansapitämättömäksi. Legendan mukaan oli Lallin vaimon syytä, että piispa pääsi hengestään. (Siis tottahan toki on emännän vika, että vieras miesjoukko piispoineen kaikkineen valtaa hänen talonsa ja syö kaapit tyhjiksi. Totta hitossa on emännän vika, että isäntä siitä suututtuaan hiihtelee joukon kiinni ja päästää piispan päiviltä. Kuinkas muutenkaan?)

1100-luvulle sijoittuva sarja sisältää paljon kansanperinnettä, joka tekee siitä mielenkiintoista luettavaa. Muoria kuitenkin kiehtoo erityisesti Kertte, joka elää elämäänsä taikojen ja uskomusten keskellä. Kertte tietää mitä tehdä, oli se hänen mieleensä tai ei. Hän on aikansa lapsi ja aikuinen, joka joutuu alistumaan osaansa tyttönä ja naisena, mutta joka kuitenkin kapinoi omalla tavallaan jatkuvasti vastaan. Hän asettaa perheensä ja kotinsa itsensä edelle milloin se on tarpeen, mutta on myös terveesti itsekäs kun tilanne sen mahdollistaa. Kertte on oman aikansa feministi, joka ei anna polkea itseään. Kova mimmi!

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 47. Kirja on kerrottu lapsen näkökulmasta

Huviretki painajaisiin
Carrère, Emmanuel
2001
133 sivua

Kirjan tapahtumat on kerrottu nuoren Nicolasin kautta. Lapsen maailmaan, lapsen ymmärryksellä sopisi hyvin osaksi kuvausta. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kaikkiin lukijan mielessä herääviin kysymyksiin ei välttämättä ole olemassa vastauksia. Ei ainakaan sellaisia, jotka minusta hivenen erikoinen ja syrjäänvetäytyvä Nicolas osaisi antaa.

Nicolas on nimittäin erilainen. Hän ei ole yhtä sosiaalinen kuin muut. Hän haluaa kuitenkin hyväksyntää siinä missä muutkin. Mutta jotain on tapahtunut. Jotain, joka estää häntä olemasta samanlainen kuin toiset. Jotain, joka on saanut hänen vanhempansa kohtelemaan häntä erilailla kuin mitä toiset vanhemmat kohtelevat lapsiaan.

Huviretki painajaisiin kuvaa Nicolasin leirikoulua, jossa kaikki ei mene kuten olisi voinut kuvitella. Tavaroita hukkuu ja Nicolas joutuu toisten silmätikuksi sairastuttuaan. Hänen onnistuu kuitenkin kehittää päässään unelmia ja toiveita siitä, kuinka hän haluaisi asioiden menevän. Ettei leirikoulu olisi kokonaisuudessaan täysin kamala.

Monipolvinen tarina, joka vaatii lukijalta jonkin verran keskittymistä ja tarkkaavaisuutta. Lankoja saa yhdisteltyä, jos jaksaa nähdä vaivaa. Lopussa jäin itse toivomaan, että olisin yhdistellyt ne väärin...


Viisi vinkkiä kirjoista, jotka myös on kerrottu lapsen näkökulmasta:
Boyne, John: Poika raidallisessa pyjamassa
Golding, William: Kärpästen herra
Konar, Affinity: Elävien kirja
McEwan, Ian: Pähkinänkuori
Riel, Ane: Pihka

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Pehmolelutyttö
Behm, Juha
2017
202 sivua

Kyllä meillä vaan on kiitollinen kieli tällaisiin haastekohtiin! Yksi sana se yhdyssanakin on... Oli mielessä kyllä muitakin, mutta tämä kirja pääsi aiheensa vuoksi luettavaksi ja sitä myöten tännekin. #metoo on tuonut paljon erilaisia tarinoita julkisuuteen, mutta toistaiseksi nuortenkirjallisuudessa on käsitelty häirintää ja hyväksikäyttöä sangen vähän. Pehmolelutyttö on yksi harvoista muorin lukemista aihetta käsittelevistä kirjoista.

Kirja kertoo Emiliasta, jonka salaisuuksia ei tiedä kukaan muu kuin hänen pehmolelunsa. Emilia myy aikaansa aikuisille miehille, jotka ihailevat netissä hänen kuviaan. Ensimmäisellä kerralla raha tulee tienattua niin, ettei Emilia oikein itse edes ymmärrä mitä tapahtui. Hän jatkaa miesten tapailua ja saa miehiltä rahaa, mutta mielestään hänellä on langat koko ajan käsissään ja hän itse päättää mitä tapahtuu. Todellisuudessa Emilia ei taida koko aikana edes ymmärtää miten häntä käytetään hyväksi ja kuinka väärin se on. Touhu ei lopu ennen kuin Emilia jää siitä vanhemmilleen kiinni.

Muorin mielestä tarina olisi pitänyt lopettaa toisin, mutta muoriltapa ei kysytty. Tämän kaltainen teos vaikuttaa väistämättä lukijaansa, ja muorin mielestä nuoremmat lukijat voivat saada tästä vähän vääristyneen kuvan. Helppoa rahaa kun vähän riisuu paitaa tai katsoo kun joku runkkaa, ei kai siitä mitään pahaa voi aiheutua? Kukaan ei joudu edes vastuuseen tekosistaan. Ei näin. Muuten tarina oli ihan hyvä. Uskottava, verkkaiseen tahtiin etenevä ja helppolukuinen. Ei edes mitenkään erityisen rankka, vaikka aihe olisi sitä vähän ehkä vaatinut.

Muita kirjoja, joiden nimessä on vain yksi sana:
Brown, Dan: Meteoriitti
Conroy, Pat: Salaliitto
Follett, Ken: Tulipatsas
Lem, Stanislav: Solaris
Motte, de la Anders: Peli
Pulkkinen, Riikka: Totta

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 45. Palkittu tietokirja

Pyhän Henrikin legenda
Heikkilä, Tuomas
2005
463 sivua

En yleensä lue tietokirjoja. Luen, jotta pääsisin pakoon maailmaa ja kylmiä faktoja. Olen tainnut todeta tämän ennenkin ja tulen toteamaan vastakin. Nyt sitten piti löytää tietokirja ja vieläpä palkittu sellainen... Onneksi oli hyvin aikaa löytää kirja tähän kohtaan. Miltei koko vuosi.

Pitkien pohdintojen jälkeen päädyin valitsemaan Pyhän Henrikin legendan. Tähän oli pari syytä. Historia on aina kiinnostanut. Lisäksi ovat kiinnostaneet myös kirkon pyhimysperinteet. Näin ajattelinkin, että tässä voisi olla mielenkiintoista luettavaa ja että samalla voisin oppia jotain uutta Suomen ehkä tunnetuimmasta pyhimyksestä.

Koin pienen (suuren) järkytyksen saadessani kiran käsiini. Se ON melkoinen järkäle, joka aloitta pyhän Henrikin tutkimisen todella aivan perusteisa. Kirjassa käydään läpi niin lähdemateriaaleja, kultin syntyä kuin eri versioiden sijaintipaikkoja. Ja niin edelleen. Kirja on kaukana siitä pelkästä pyhimyksen elämäntarinan esittelystä jota odotin. Oikeastaan siinä ei käsitellä pyhän Henrikin elämää laisinkaan. Tämä opus on täynnä niitä kylmiä faktoja, joita pyrin karttelemaan.

Onneksi kirjassa on edes hieno kuvitus erilaisista pyhää Henrikiä esittävistä taideteoksista. Kuvitus olikin lopulta itselleni kirjan parhainta, keveintä ja helppotajuisinta antia.


Viisi vinkkiä kirjoista, jotka myös ovat palkittuja tietokirjoja:
Koskinen, Inkeri: Villi Suomen historia. Välimeren Väinämöisestä Äijäkupittaan pyramideihin
Lappalainen, Elina: Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä
Pietikäinen, Petteri: Hulluuden historia
Sana, Elina: Luovutetut. Suomen ihmisluovutukset Gestapolle
Weiner, Tim: CIA: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin

Armada
Cline, Ernest
2018
377 sivua

Clinen Ready Player One teki muoriin lähtemättömän vaikutuksen joitakin vuosia sitten. Suurella jännityksellä siis odoteltiin tätä tekijän toista teosta, Armadaa, jonka koko idea pyörii Armada-nimisen pelin ympärillä. Pelimaailma ei ole muoria koskaan suuremmin kiinnostanut, mutta riittävästi tietämystä on kertynyt kärryillä pysymistä varten. Edeltäjänsä tavoin tämäkin kirja vilisee viittauksia populaarikulttuuriin, jonka (edes pintapuolinen) tuntemus syventää lukukokemusta tietynlaiseen nostalgiaan saakka. Oli sitten pelannut niitä pelejä tai kuunnellut musiikkia itse tai ei.

Päähenkilö Zack Lightman elelee pääasiassa pelitodellisuudessa, reaalimaailma ei merkitse hänelle paljonkaan. Hän on aivan huipputason pelaaja Armadassa, pelissä, jossa avaruusolennot hyökkäävät Maahan. Eräänä päivänä koulussa Zack joutuu hieraisemaan silmiään toisenkin kerran, kun ulkona leijailee pelistä tuttu avaruusalus, jonka kyytiin Zackin on kiivettävä. Alkaa seikkailu, jossa toden ja pelin rajat hämärtyvät, jossa mikään entinen ei enää pidä paikkaansa, ja jossa tavallisten teinipoikien tehtäväksi sysätään koko maailman pelastaminen. Pikkujuttu.

Cline kirjoittaa vetävästi ja vauhdikkaasti. Populaarikulttuuri yhdistettynä hyvään stooriin on ehdottoman hyvä resepti kirjalle, mutta yhtä asiaa muori lukiessaan mietti, niin tämän kuin edellisenkin kohdalla: kenelle nämä kirjat on kirjoitettu? Muorin ikäluokka repii riemunsa juuri siitä populaarikulttuurista, kun taas nuorempaa väkeä saattaisi vetää pelimaailma ja sen todellisuus. Armada ei ollut muorin mielestä yhtä hyvä kuin Ready Player One, mutta toisaalta se saattaisi iskeä nuorempaan väkeen paremmin. Mutta saako näistä kirjoista irti tarpeeksi jos ei tunne näissä kirjoissa käsiteltyä populaarikulttuuria? Muori ei tiedä.

Muita kirjoja, jotka liittyvät johonkin peliin:
Cline, Ernest: Ready Player One
Lappalainen, Eija: Devoted Souls: Peliromaani
Motte, Anders de la: Peli
Vacklin, Anders: Beta
Veirto, Kalle: Pelibunkkerin pojat

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle

Juoksuhaudantie
Hotakainen, Kari
2017
334 sivua

Hotakaisen vuonna 2002 alkuperäisesti ilmestyneestä Juoksuhaudantiestä jäi minulle sekava olo. Kirja on ensinnäkin kerrottu useamman henkilön kautta. Se tarkastelee heidän päiviään ja ajatuksiaan. Osittain täydentää edellä kerrottua, osittain taas antaa lukijalle uutta pohdittavaa. Monien henkilöiden ajatusten seuraaminen ja näistä tapahtumista loogisen tapahtumaketjun järjestäminen ei aina ole helppoa puuhaa. Ei ainakaan tässä tapauksessa. Onneksi teksti on edes kirjoitettu huumorilla, joten kaikkea ei (ehkä) tarvitse ottaa niin kovin vakavasti.

Luulen, että Juoksuhaudantie on kirja, joka aukeaisi paremmin lukijalle, joka pystyy samaistumaan henkilöihin enemmän. Kun itse olen lapseton, elän enempi tai vähempi onnellisessa parisuhteessa (yleensä siinä onnellisemmassa onneksi, tosin ukko voi olla eri mieltä kysyttäessä. Ei siis kysytä) ja asun kerrostalossa (joskin haaveilen omakotitalosta. Tosin sitä varten pitäisi ukon rotjakkeen reipastua kotitöiden suhteen), niin en ihan onnistunut pääsemään sisälle kenenkään ajatusmaailmaan. Siitäkin huolimatta ymmärrän kyllä, miksi kirjaa on kehuttu. Se on rohkeasti erilainen, eikä pyri valtavirran mukaan.


Viisi vinkkiä kirjoista, jota myös on käännetty suomesta jollekin toiselle kielelle:
Aho, Juhani: Rautatie
Hirvisaari, Laila: Vienan punainen kuu
Isomäki, Risto: Sarasvatin hiekkaa
Krohn, Leena: Mehiläispaviljonki
Waltari, Mika: Sinuhe egyptiläinen

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 42. Kirjan nimessä on adjektiivi

Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
Sinisalo, Johanna
2005
482 sivua

Johanna Sinisalo kuuluu muorin suosikkikirjailijoihin. Tavallaan. Kaikki ei ole kolahtanut eikä kaikkea ole vielä luettu, mutta osa tuotannosta täräyttää täysillä päin eikä jätä ihmistä rauhaan. Paras esimerkki on Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita, joka nimensä mukaisesti sisältää lukuisia erittäin häiritseviä ja kummittelemaan jääviä juttuja. Ei heikkohermoisille.

Muita kirjoja joiden nimessä on adjektiivi:
Beukes, Lauren: Säkenöivät tytöt
Guillou, Jan: Punaisen ja mustan välissä
Pullman, Philip: Kultainen kompassi
Turgenev, Ivan: Tarpeettoman ihmisen päiväkirja
Ulitskaja, Ljudmila: Iloiset hautajaiset

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 41. Sattumanvaraisesti valittu kirja

Lukuhaasteen kohta 41. hakee kunkin lukijan sattumanvaraisesti mukaan valitsemaa kirjaa. Tässä ovat Muorin ja Tädin sattumanvaraiset kirjat:

Kaikki taivaan linnut
Lee, Harper
2017
285 sivua

Kaikki taivaan linnut on tavallaan itsenäistä jatkoa Leen aikaisemmin julkaistulle teokselle Kuin surmaisi satakielen. Todellisuudessa hän kuulemma kirjoitti teokset samoja aikoja ja ehkä jopa tämän myöhemmin julkaistun aikaisemmin. Spekulointia, spekulointia johon varmuutta emme tule saamaan koskaan.

Luin Kuin surmaisi satakielen joskus vuosia sitten ja pidin Leen kuvailusta ja hänen hahmoisaan. Hän kirjoittaa selvästi ja kuvaa hyvin aikaa ja henkilöitä. Tästä syystä nappasin Kaikki taivaan linnut kirjaston pokkarihyllystä sen siinä kiireen lomassa huomatessani. Ei nyt niin kovin yllättävä sattuma, mutta sattuma kuitenkin.

Kaikki taivaan linnut on vakuuttava kuvaus etelävaltiolaisen pikkukaupungin elämästä, jonka keskelle suurkaupungissa asuva nuori nainen palaa lomallaan. Hän kohtaa pienen kaupungin muuttumattomuuden, joka kuitenkin on ehkä sittenkin nitkahtanut jonkin verran eteenpäin. Vai onko nainen itse muuttunut?

Ehdottomasti ajatuksia herättävää luettavaa!

Täti kuittaa.

Yksi meistä valehtelee
McManus, Karen M.
2018 
358 sivua

Menköön sattumanvaraisesta vaikka se, että kesällä selasi katalogeja ja teki varauksia vähän siitä sun tästä, unohti autuaasti koko homman ja yllättyi saadessaan käteensä tällaisen kirjan. Ei mitään muistikuvaa. 

Yksi meistä valehtelee kertoo viidestä keskenään hyvin erilaisesta nuoresta, jotka päätyvät jälki-istuntoon. Vain neljä heistä kävelee sieltä ulos, viides pääsee hengestään. Kaikilla näistä neljästä olisi ollut jonkinlainen motiivi tappaa tämä viides. Ei mikään mukava kaveri, muorikin olisi helposti voinut päästää päiviltä mokoman mulkvistin. Mutta kuka se näistä neljästä oli, vaiko kukaan, selviää vasta paljon myöhemmin. Juttua kerrotaan vuorotellen kaikkien neljän näkökulmasta, ja koko ajan on selvää etteivät kaikki (jos kukaan) puhu totta. Pitkästi aikaa nuorten jännäri, joka jaksaa pitää otteessaan ja suorastaan piinaa lukijaa viimeisille sivuille asti. Ihan huippua! 

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 40. Kirjassa on lemmikkieläin

Katukatti Bob
Bowen, James
2014
268 sivua

Harvoin muori lukee elämäkertoja, vielä harvemmin kissa-aiheisia, mutta tämä on yksi koskettavimmista. James Bowen kertoo kirjassa oman tarinansa huumehuuruisesta elämästään, kaunistelematta ja muita syyttelemättä, aikomuksestaan päästä selville vesille ja yrityksestä tienata elantonsa katusoittajana.

Jamesin elämä muuttuu täysin kun kulkukissa eräänä päivänä päättää lyöttäytyä yksiin hänen kanssaan. Hän ei ensin uskaltaisi ottaa sitä vastuulleen, elämänhallinta kun ei omalla kohdallakaan ole ihan parasta A-luokkaa, mutta kissa on päättänyt toisin. Kissan nimeksi tulee Bob, ja se kulkee Jamesin mukana katusoittokeikoilla joka päivä. Vähän kerrassaan James huomaa elämänsä muuttuvan parempaan suuntaan. Toisesta huolehtiminen auttaa häntä eteenpäin, Bob pitää seuraa (ja sen ansiosta James tienaakin enemmän) ja hiljalleen James huomaa ottavansa askelia uusiin suuntiin.

Kirjassa vakuuttaa etenkin Jamesin rehellisyys. Hän kertoo tarinan koruttomaan tyyliin, kaunistelematta tai liioittelematta, asiat asioina. Hän näkee Bobin ratkaisevana tekijänä elämänsä muutoksissa, ja lukijalle nousee pala kurkkuun parikin kertaa silkasta liikutuksesta. Harvoin saa lukea todellista selviytymistarinaa, mutta tämä on sellainen.

Muita kirjoja, joissa on lemmikkieläin:
Amory, Cleveland: Kissa joka tuli jouluksi kotiin
Conroy, Pat: Suuri Santini
Grogan, John: Marley ja minä
Karvonen, Tytti: Rasseli ja Tuisku
Rowling, J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi

muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama

Sivullinen

Camus, Albert

2012

160 sivua

Albert Camus oli syntyjään ranskan algerialainen, joka myöhemmin muutti asumaan varsinaisen Ranskan maaperälle. Täten tulkitsen hänet maahanmuuttajaksi ja kuittaan siten tämän haastekohdan yhdellä klassikolla ja yhdellä kirjalla pois lukulistoiltani.

Sivullinen ei ole pitkä romaani. Se ei myöskään ole välttämättä helppolukuinen romaani. Kirjan tapahtumat alkavat päähenkilön äidin kuolemasta ja siitä alkaa vähitellen kehittyvä ja monimutkaistuva tapahtumien ketju, jonka seurauksena Mersault joutuu melkoiseen kiipeliin.

Osa kirjasta on tapahtumien seuraamista ja osa Mersaultin pohdiskeluja. Tunnustan, että vaikka pidänkin Camus'n tyylistä kirjoittaa, ei Sivullinen oikein napannut minuun. Ehkä tämä johtuu siitä tavasta, miten kylmäksi, ulkopuoliseksi ja välinpitämättömäksi hän esittää Mersaultin...

Viisi vinkkiä kirjoista, jotka myös ovat maahanmuuttajan kirjoittamia:

Lindén, Zinaida: Nuorallatanssija

Farah, Nura: Aavikon tyttäret

Kouros, Alexis: Godwanan lapset

Rushdie, Salman: Firenzen lumoojatar

Schatz, Roman: Käsikirja: tee-se-itse-opas miehille

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo

Löydät kun lakkaat etsimästä
Hellsten, Tommy
2015
168 sivua

Kirja läsnäolon mysteeristä. Oivaltavia ajatuksia ja plaaplaa. Muorista tuntuu, että kyllä on kustu lukijaa linssiin. Nopeasti tämän kyllä luki, koska joka aukeamalla on vain yksi tai kaksi lyhyttä ja ah niin oivaltavaa (jep) ajatusta. Kuvat on Hellsten ottanut itse, ja monenlaisia hyviä kuvia kirjassa kieltämättä onkin. Kyllä ei Hellsten ole koskaan kuulunut muorin suosikkeihin, eikä päässyt suurempaan suosioon nytkään.

Muita kirjoja, joiden kannessa on kulkuneuvo:
Bergstrand, Mikael: Delhin kauneimmat kädet
Graham, Ian: 50 laivaa jotka muuttivat historian kulun
Kolu, Siri: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittajan Suomi
Westö, Kjell: Rikinkeltainen taivas

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi

Lukuhaasteen kohta 37. on lukijakohtainen. Esittelyssä Muorin ja Tädin valinnat:

Helsinkiin
Aho, Juhani
2012
61 sivua

Helsinkiin on pienoisromaani, joka kuvaa nuoren ylioppilaan Antin matkaa laivalla ja junalla kohti Helsinkiä ja ylioppilaan verratonta elämää. Nuorukainen tietysti elättelee suuria unelmia ja haaveita, kuvittelee itseään jo aikamieheksi ja haluaa hankkia aikuisen kokemuksia. Näissä tuumissa unohtuvat äidin ja ystävien neuvot ja opastukset ja poikaselle tulevat tutuksi varsin nopsaan ylioppilaselämän "varjopuolet".

Tämä Juhani Ahon teos löytyy ilmaiseksi ladattavana e-kirjana Elisa Kirjan klassikkojen joukosta. Se on oivallinen oman aikansa kuvaus. Minuun henkilökohtaisesti se ei oikein iskenyt, sillä päähenkilö Antti on minusta melkoinen idiootti kaikesta "oppineisuudestaan" huolimatta. Mutta kai tietynlainen kokeilu kuuluu jokaisen nuoren kasvamiseen.

Tulkitsin, että kohdan riittää täyttämään se, jos tuon ukon rotjakkeeni toinen nimi on Juhani. Close enough.

Täti kuittaa.

Jäljet
Ahonen, Markus
2016
323 sivua

Tämä osui silmiin taannoin, kun asiakkaalle piti etsiä jotain uudempaa kotimaista jännäriä. Näkyy olevan sarjan kolmas osa, joten nähtäväksi jää montako kirjaa muorin pitää lukea tältä kirjailijalta. Kotimaista jännäriä ilmestyy muorin mielestä nykyään aika hyvin, joskin laatu ei aina niin vakuuta. Tämän kirjailijan kirjoista muori on kuullut hyvää. Katsellaan miten käy.

Ahonen asuu Irlannissa, mutta hänen romaaniensa tarinat sijoittuvat Suomeen. Jäljet ilmestyi ensin e-kirjana vuonna 2014, ja korjattuna laitoksena paperikirjana 2016. Täytyypä vilkaista onko saatavilla muorin kirjastoista e-versiona.

Muorin armas aviomies on nimeltään Markus.

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa

Jumalainen näytelmä
Dante Alighieri
2013
446 sivua

Okei, muori huijaa. Kai nyt runo on tärkeässä roolissa, kun kyseessä on heittämällä yksi maailman tunnetuimmista runoelmista. On ehkä tullut jo selväksi, että muori rakastaa runoutta. Tämä alun perin 1300-luvulla kirjoitettu teos löytyy muorin omasta hyllystä sekä kolmiosaisena vuodelta 1966 että uusintapainoksena (yksissä kansissa) vuodelta 2013. Jälkimmäinen on Gustave Dore´n erittäin vaikuttavasti kuvittama.

Paras osa tätä kolmiosaista teosta on ehdottomasti Helvetti. Muut voi jättää vaikka lukemattakin, mutta Helvettiin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Runomitta vaatii nykylukijalta epäilemättä paljon, mutta muorin mielestä se kuitenkin ehdottomasti kannattaa. Tarinaa voi lukea niin monelta kantilta, ettei siihen kyllästy koskaan. Tai muori ei ainakaan kyllästy.

Jos runomitta pelottaa liikaa, kannattaa kokeilla Emersonin sarjakuvaversiota Danten Infernosta. Pieniä taiteellisia vapauksia (jotka osoitetaan tekstissä joka kerta erikseen) huomioimatta sarjakuva on yllättävän autenttinen. Oli kieltämättä ihan mielenkiintoinen kokemus lukea kirjallisuushistorian suurimpiin nimiin kuuluva teos nelivärikuvitettuna sarjakuvana.

Muita kirjoja, joissa runo on tärkeässä roolissa:
Christie, Agatha: Eikä yksikään pelastunut
Cleveland-Peck, Patricia: Älä päästä norsua kaivinkoneen rattiin
Condie, Ally: Tarkoitettu
Ovidius: Muodonmuutoksia
Tolkien, J.R.R.: Taru sormusten herrasta

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja

Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus
Hargla, Indrek
2011
349 sivua

Tämä kirja aloittaa Virossa asuvasta apteekkari Melchiorista kertovan historiallisten dekkareiden sarjan. Näiden keskiaikaisten rikosten näyttämönä toimii vanha ja lumoava Tallinna. Tapaukset tekee muistettaviksi ja kiintoisiksi se, että ne on kuvattu ja tutkittu keskiaikaisia menetelmiä ja tietoperustaa hyödyntäen. Mukaan on sotkettu aimo ropaus vanhaa historiaa ja elämänmenoa. Kaikkein vauhdikkaimpien dekkarien ja jännäreiden ystäville tätä sarjaa en suosittelisi. Tahti on toisinaan sen verran rauhaisaa.

Olen itse kahden vaiheilla kirjan suhteen. Toisaalta pidän kirjan historiallisuudesta ja miten se on otettu kirjoitettaessa huomioon. Toisaalta jokin kirjoitustyylissä tuntui tökkivän lukiessa. En lopulta pitänyt lukukokemusta aina sujuvana. Enkä edes osaa määrittää kunnollista syytä tähän! Olivatko tapahtumat jopa liian verkkaisia omaan makuuni? Ehkä. Harkintaan jää, kokeilenko jossain vaiheessa sarjan seuraavaa osaa. Niille, keihin kirja iski, löytyy luettavaa tällä hetkellä kaikkiaan 5 kirjan verran. 


Viisi vinkkiä kirjoista, jotka myös kertovat entisen itäblokin maasta:
Greenwell, Garth: Kaikki mikä sinulle kuuluu
Lortsenkov, Vladimir: Lentävä traktori
Oksanen, Sofi: Stalinin lehmät
Sandu, Christina: Valas nimeltä Goliat
Statovci, Pajtim: Kissani Jugoslavia

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta

Oryx ja Crake
Atwood, Margaret
2003
487 sivua

Tämä haasteen kohta osoittautui muorille jotenkin tosi vaikeaksi, sekä aiheen hankaluuden että ajankohdan vuoksi. Elämä heitti silmille niin ikäviä asioita, että oli vaikea keskittyä maallisiin murheisiin. Lopulta, ehkä juuri sen surkeuden innoittamana, muorin piti ottaa uusintakierrokselle tämä Atwoodin kirja. Saattaa mennä samaan syssyyn koko trilogia, mutta menköön.

Oryx ja Crake on yksi muorin ikisuosikeista. Ja tietenkin dystopia, kuinka ollakaan. Kirjassa luodaan pelottava tulevaisuudenkuva, lähitulevaisuuteen sijoittuva, joka voisi kaikessa kamaluudessaan olla totta. Kirjassa luodaan uutta sekä ihmis- että eläinrintamalla geenimanipulaation avulla. Tarinasta tekee karmaisevan se, että samalla tiellä ollaan geenimanipulaation kehittelyssä juuri nyt. Toivottavasti Atwoodin tulevaisuudenkuva ei ole ennustus. Kyseessä on heittämällä yksi parhaista dystopioista ikinä. Siitä tulee mieleen vanha sanonta siitä, kuinka tie Helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Hyvistä aikomuksista tämäkin katastrofi alkaa...

Viisi muuta kirjaa, joissa syntyy tai luodaan jotain uutta:
Morgan, Kass: The 100
Pullman, Philip: Rehti mies Jeesus ja kieromieli Kristus
Untinen-Auel, Jean M.: Luolakarhun klaani
Utrio, Kaari: Vaskilintu
Valtonen, Jussi: He eivät tiedä mitä tekevät

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 33. Selviytymistarina

Vanki nimeltä Papillon
Charrière, Henri
1992
514 sivua

Oman henkilökohtaisen lukulistani tyhjentäminen jatkuu tällä omaan kulttimaineeseensa nousseella teoksella. Vanki nimeltä Papillon on epäilemättä yksi vankiloiden lainatuimmista klassikoista ja lieneepä moni muukin sen lukenut. Omaelämäkerrallisena teoksena se ovaa lukijalleen uskomattoman maailman, sellaisen jollaista ei uskoisi tai toivoisi olevan olemassakaan. Tämä se on selviytymistarina jos mikä!

Kirja on täynnä seikkailuja ja jännittäviä tapahtumia. Vankilan elämä, paatuneiden rikollisten välinen ystävyys ja kilpailu, sekä enemmän tai vähemmän korruptoituneiden vanginvartijoiden elämä on kuvattu elävästi ja todentuntuisesti. Useammissakin kohdissa teksti saattaa yllättää paitsi raakuudellaan niin myös tapahtumien laadulla. Itse en ainakaan olisi osannut kuvitella vankilaelämän ja paon olevan kuvatun kaltaista.

Vanki nimeltä Papillon on raskasta luettavaa, mutta löytyy kirjasta huumoriakin. Tutustumisen arvoinen teos, muttei ehkä kaikkein herkimmille sopiva. Suosittelisin myös ottamaan jotain aiheeltaan kepeämpää lukupariksi.


Viisi vinkkiä kirjoista, jotka myös ovat selviytymistarinoita:
Conroy, Pat: Suuri Santini
Hawley, Noah: Ennen syöksyä
Manninen, Laura: Kaikki anteeksi
Murad, Nadia: Viimeinen tyttö: olin Isisin vankina
Volanen, Jarkko: Hiekankantajat

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan

Night School - Yön valitut
Daugherty, C.J.
2013
477 sivua

Kesäloman kunniaksi (ja syksyn kirjavinkkauskeikkoja odotellessa) heitetään kehiin jotain ällöttävän kliseistä, romanttista ja ennalta-arvattavaa. Muori on ehtinyt lukea vasta muutaman luvun, mutta silmiä on tullut pyöriteltyä jo moneen kertaan. Joku uusi ideantapainen ehkä on tulossa, toivottavasti, tai muori ei kyllä pääse loppuun asti itkemättä (muutama epäuskoinen naurahdus on jo päässyt).

Mutta asiaan. Allie Sheridan, teini, on järjestänyt itsensä niin monta kertaa erilaisiin ongelmiin ja tullut potkituksi ulos niin monesta koulusta, että vanhemmat alkavat olla epätoivoisia. Alliehan toki vain reagoi veljensä katoamiseen (klisee), mutta kukaan ei ymmärrä häntä (klisee). Vanhemmat lähettävät hänet salaperäiseen huippukalliiseen sisäoppilaitokseen (kuinka ollakaan), jossa vallitsevat kummalliset säännöt ja eriskummallinen ilmapiiri (jännä juttu). Äkkiä Allie huomaa olevansa osa orastavaa kolmiodraamaakin (kliseeeeee!) kaiken muun uuden ja ihmeellisen lisäksi. Pinnan alla kuitenkin piilee jotakin, josta muorilla on toiveikas vainu. Nähtäväksi jää toteutuuko etäinen lupaus vai ei, mutta todennäköisesti tämä opus päätyy joka tapauksessa muorin yläkouluvinkkauspakkiin. Jollekin luokalle. Koska ällöromantiikka vaan uppoaa lukijakuntaansa. Kliseineen kaikkineen. Ihan kohtalaisen vetävästi kirjoitettu juttu kuitenkin, joten kaipa sen saa lukaistua.

Viisi muuta kirjaa, joissa käydään koulua tai opiskellaan:
Bourne, Holly: Oonko ihan normaali?
Conroy, Pat: Salaliitto
Rawlings,J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi
Riordan, Rick: Salamavaras
Tartt, Donna: Jumalat juhlivat öisin 

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 31. Kirjaan tarttuminen pelottaa

Tämä Lukuhaasteen kohta on lukijakohtainen, joten tässä ovat Muorin ja Tädin valinnat:

Se

King, Stephen

2015

1 138 sivua

Tähän kirjaan tarttuminen pelotti minua paristakin syystä. Ensinnäkin pelkään pellejä ja ainakin uusintapainoksen kannen pelle on monesti tuijotellut minua uhkaavasti kirjastossa käydessäni. Onneksi sain hankittua opuksen itselleni e-kirjana, joka vei osan yhdestä pelostani pois. Nyt kantta ei turhan usein tarvinnut tuijotella. Se on kirjana melkoinen järkäle. Pelkäsinkin, miten jaksaisin pitää massiivista opusta sylissäni. E-kirjana tabletilta lukiessa myös tämä pelko poistui. 

Sehen tarttumisessa pelotti minua myös kirjan maine. Se on ansainnut oman kulttimaineensa ja jo useammat sukupolvet ovat nauttineet kirjasta ja sen maailmasta. Pelkäsinkin, että olisin itse asettanut odotukset liian korkealle. Näiden pelkojen saattelemana tartuin kuitenkin kirjaan. Ja huomasin, että jouduin sittenkin vähän pettymään...

Se on hienosti kirjoitettu teos, joka kuvaa hyvin omia aikojaan. Siinä on vitsejä ja tapahtumia, jotka selvästi aukeavat paremmin vähän vanhemmalle lukijalle. Nyt joidenkin tilanteiden huvittavuus tuntui menvän minulta kokonaan ohitse. En ymmärtänyt niiden huumoriarvoa, sillä se poikkesi sen verran omastani. Kirjassa tapahtumat jakautuvat nimittäin kahdelle tasolle, kahteen eri aikaan. Toisessa eletään 1950-lukua ja päähenkilöiden lapsuutta. Toinen taas jatkaa tarinaa heidän ollessaan jo aikuisia. Silloin eletään 1980-lukua, jonka loppupuolella itse vasta synnyin. Uskon vahvasti, että osan kirjan tapahtumista ymmärtää paremmin jos on kasvanut tai tuntee paremmin amerikkalaista kulttuuria.

Kaikesta huolimatta Se on jännittävää luettavaa, vaikkei kaikkia viittauksia ja vitsejä ymmärtäisikään. Kirja on ehdottomasti ansainnut maineensa, joskin nykylukijan on otettava huomioon juuri aikojen välinen ero. Suosittelen kuitenkin mielelläni kirjaa lukijoille, jotka haluavat elämäänsä hiukkasen kauhia, mutta jaksavat vartoa sen tulemista. Tässä kirjassa tapahtumat kun eivät aina ole mitenkään räjähdysherkkiä.

Täti kuittaa.

Viisaan miehen pelko
Rothfuss, Patrick
2015
955 sivua

Patrick Rothfuss räjäytti joitakin vuosia sitten tiensä muorin tietoisuuteen kirjallaan Tuulen nimi. Fantasia enää harvoin jaksaa yllättää, tai edes vetää mukanaan, joten jokainen oikeasti hyvä kirja iskee aika kovaa. Tuulen nimi vei mukanaan ensimmäisestä luvusta alkaen ja piti pintansa loppuun saakka. Harvoin, toooodella harvoin, sitä enää törmää kirjailijaan, joka saa fantasiaansa jotain uutta ja tuoretta ja lisäksi niin vetävän juonen (ja hyvät henkilöt toki), että muori jaksaa vaivautua muutamaa lukua pidempään. Surutta jää kesken jos ei jaksa vetää. Liki tuhatsivuinen järkäle tuli ahmaistua parissa illassa. Jatko-osan suomennosta ei meinannut millään malttaa odottaa, mutta lopulta odotus palkittiin. Joulupukki kolautti vuonna 2015 (kirjaimellisesti) muorin varpaille tämän kirjan.

Mutta mutta... Edelleen se odottelee lukemistaan. Syystä että muori ei uskalla aloittaa. Entäs jos se on täydellinen floppi? Entä jos se ei lainkaan lunasta edeltäjänsä asettamia odotuksia? Entä jos muori vihaakin tätä kirjaa, eikä jaksa lukea loppuun? Entä jos Rothfuss onkin tällä kertaa sössinyt koko homman ja julkaissut tasapaksua, latteaa ja mitäänsanomatonta fantasiantapaista loistavan alun jatkoksi!? Tai entä jos Viisaan miehen pelko onkin ihan yhtä loistava kuin Tuulen nimi, eikä muori jaksa odotella trilogian viimeistä osaa? Että kävi miten kävi, pelottavaa tähän kirjaan tarttuminen on. Nyt muori kuitenkin on pyhästi päättänyt ryhdistäytyä ja ottaa työn alle tämän kirjan. Ihan pian.

Jokainen viisas mies pelkää kolmea asiaa, sanoo Rothfussin loistava (ja ah kuinka ihanan raivostuttava) päähenkilö Kvothe. Kirjan aloittaminen ei ole yksi niistä. Muoripa vaan ei olekaan viisas mies, joten saa kaikessa rauhassa pelätä mitä lystää.

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan

Kun suuret sortuvat
Follett, Ken
2011
876 sivua

On tainnut tulla jo aika selväksi, että Follett kuuluu muorin ehdottomiin suosikkikirjailijoihin. Tämän kirjan aloittama Vuosisata-trilogia löytyy muorin hyllystä kunniapaikalta, joskin sen viimeinen osa odottelee vielä aikaa parempaa. Follett seuraa trilogiassaan viiden perheen elämää. Näitä viittä perhettä hän kuljettaa läpi maailman myrskyjen ensimmäisestä maailmansodasta kylmän sodan vuosiin asti. Follettin taito luoda eläviä henkilöitä korostuu tässä trilogiassa, jossa seurataan vuosikymmenestä toiseen samojen sukujen elämää.

Ensimmäinen osa, Kun suuret sortuvat, vie lukijan ensimmäisen maailmansodan aikaan Englannissa, Venäjällä, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Follet kuvaa tavallisten ihmisten elämää suurissa mullistuksissa. Hän kertoo tarinoita tavallisista ihmisistä, jotka eivät halua enää tyytyä tavanomaiseen. Kaivosmiehen pojasta, joka haluaa olla enemmän ja jotain muuta kuin kaivostyöläinen. Palvelustytöstä, joka tulee raskaaksi isännälleen, mutta ei halua valita tavanomaisinta tietä. Venäläisestä työläisestä, joka säästää päästäkseen Amerikkaan, mutta jonka surullinen kohtalo itkettää lukijaakin. Ihmisistä sodassa ja sodan varjossa. Mutta ennen kaikkea ihmisistä, jotka jaksavat uskoa ja toivoa, että maailmalla on tarjota jotakin parempaa. Ihmisistä, jotka rakentavat itse tulevaisuuttaan. Ja samalla, kuin huomaamatta, Follett avaa lukijalle oikeaa historiaa. Niin taidokkaasti hän sen tekee, että lukija ahmaisee hurjat tiiliskivet kuin huomaamattaan. Nautinnolla.

Viisi muuta kirjaa, jotka liittyvät ensimmäisen maailmansodan aikaan:
Boyne, John: Kuudes mies
Hemingway, Ernest: Jäähyväiset aseille
Lemaitre, Pierre: Näkemiin taivaassa
March, William: Komppania K
Morpurgo, Michael: Sotahevonen

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 29. Kirjassa on lohikäärme

Lohikäärmeen silmät
King, Stephen
1993
324 sivua

Lohikäärmeen silmät on Kingin erilaisempaa tuotantoa. Se on fantasiakirja, oikeastaan aikuisten satu. Kaikkitietävä kertoja kertoo tarinaa, jossa on prinssejä ja metsästäjiä ja tietenkin myös paha ja ilkeä velho. Ja lohikäärme. Olkoonkin, että tässä tapauksessa lohikäärme on suurimman osan kirjasta vain koristeena metsästysvoittoja sisältävän huoneen seinällä. Mutta siltä paikaltaan se näkeekin kaikenlaista...

Itse pidän tarinasta paljon. Vaikka se on selvästi satu ja pitää sisällään monia satujen kliseitä, on se silti viihdyttävä ja nappaa parhaimmillaan lukijansa mukaan. Tarkkaavaisimmat lukijat - tai he, jotka ovat Kingin kirjoja enemmänkin lukeneet - voivat myös huomata viittauksia joihinkin toisiin Kingin kirjoittamiin kirjoihin. Tai sitten tämän luettuaan voi huomata viittauksia toisissa kirjoissa tähän kirjaan. Kannustaa minusta mukavasti lukemaan enemmänkin herran kirjoittamaa fantasiaa. Etenkin kun se voi olla näinkin hauskaa luettavaa.

Uskoisin, että Lohikäärmeen silmät menisi luettavana myös vähemmän fantasiaa lukeneille ihmisille. Sillä vaikka maailma selvästi on fantasiamaailma, ei siellä ole liikaa magiaa ja muita "kummallisuuksia". Sen sijaa kaikille tuttuja lapsuuden satujen elementtejä löytyy runsaasti, joten lukija tuntee olevansa turvallisilla vesillä. Sen lisäksi Kingin käyttämä kertoja on mainio vihjaillessaan tulevista tapahtumista ennakkoon mutta kuitenkaan paljastamatta aivan kaikkea.

Itse valitsin tämän kirjan osaksi haastetta, sillä se on oma hyllynlämmittäjäni ja osa Stephen King -lukuprojektiani. Pari kärpästä siis kuitattu yhdellä kirjalla.

Viisi vinkkiä kirjoista, joissa on myös lohikäärme:
Borges, Jorge Luis: Kuvitteellisten olentojen kirja
Ishiguro, Kazuo: Haudattu jättiläinen
Knaak, Richard A.: Human legenda
Novik, Naomi: Kuninkaan lohikäärme
Williams, Liz: Kultainen lohikäärme

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä

Eedenin vasara
Follett, Ken
1999
438 sivua

Ken Follett kuuluu muorin lemppareihin. Iso osa kyseisen herran kirjoista löytyy muorin omasta hyllystä, muiden joukossa tämä Eedenin vasara. Follett osaa kertoa tarinansa erittäin hyvin olipa kyseessä sitten jännäri tai historiallinen romaani, joita kumpiakin hän on kirjoittanut vallan vaikuttavan määrän. Jos et ole kokeillut Follettia ennen, kannattaa tarttua alkulämmittelynä vaikkapa tämän postauksen kirjaan, tai vaihtoehtoisesti kirjaan Paikka nimeltä Vapaus. Sen jälkeen voikin solahtaa keskiaikaiseen Englantiin Taivaan pilareissa tai ensimmäisen maailmansodan Eurooppaan kirjassa Kun suuret sortuvat. Pick one, muori on valmis vannomaan ettet pety.

Eedenin vasara sijoittuu kirjoitusajankohtaansa, eli noin 20 vuoden taakse. Tarinan keskiössä on Priest, epäsovinnaista elämää kommuunissa elävä mies, jonka maailma on romahtamassa. Laakso, jossa kommuunin farmi sijaitsee, on joutumassa veden alle. Katoamassa on Priestin koko elämä. Ystävät kommuunista joutuvat hajaantumaan eri suuntiin, eivätkä välttämättä enää koskaan tapaa. Jotkut ovat jo lähteneet, etsineet työpaikan ja muuttaneet perheineen pois, mutta Priest ei pysty elämään tavanomaista elämää. Hänen elämänstä on laaksossa, jota tuho uhkaa. Priest ei anna kuitenkaan periksi, vaan laatii suunnitelman elämäntapansa pelastukseksi. Kalifornialaiset pelkäävät maanjäristyksiä kuollakseen, joten Priest päättää järjestää sellaisen uhkaillakseen ja kiristääkseen hallitusta jättämään hänen laaksonsa rauhaan.

Tässä tarinassa kiehtoo epätoivoisen miehen epätoivoinen yritys pelastaa kaikki mikä hänelle on tärkeää. Kuvaus kommuunista ja ihmisten elämästä. Tuskallinen vimma, jolla Priest yrittää elää omanlaistaan elämää ja pysäyttää hetken maailmassa, jossa mikään ei pysähdy. Lukija tuntee kaikki tunteet, elää kaikki vaiheet ja itkee lopussa Priestin kanssa ja puolesta. Follett vaan osaa.

Muita kirjoja, joiden nimessä sanat ovat aakkosjärjestyksessä:
Conroy, Pat: Aaltojen soitto
Gerritsen, Tess: Hiljainen tyttö
Irving, John: Garpin maailma
Lewis, Beth: Suden tie
Long, Jeff: Helvetin piirit

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta

Kudottujen kujien kaupunki
Itäranta, Emmi
2015
334 sivua

Itärannan tyyli kirjoittaa on runollista ja kaunista. Se on helppolukuista ja hänen kirjoissaan tuntuu tapahtuvan asioita useammalla eri tasolla. Helpolla lukija ei pääse, vaikka niin voisi aluksi kuvitella. Ehei, sillä Itärannan tapaan kirjoittaa kuuluu tietynlainen niukkasanaisuus. Hän ei kerro kaikkea kertojahahmosta eikä maailmasta, jossa eletään. Lukija saa lukemisen lomassa kutoa useitakin lankoja yhteen (heh heh).

Kudottujen kujien kaupunki on kertomus erilaisesta maailmasta, erilaisesta yhteiskunnasta. Tässä yhteiskunnassa jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä ja tässä yhteiskunnassa unien näkeminen on vaarallista ja tuomittavaa. Tässä maailmassa salaa unia näkeviä vainotaan ja säännölliset tulvat pyyhkivät saaren ylitse rytmittäen elämää. Tässä maailmassa kutoja Eliana alkaa selvittämään mykän nuoren naisen salaisuutta. Salaisuutta, jonka juuret uppoavatkin syvemmälle koko saaren menneisyyteen kuin mitä hän olisi aluksi voinut uskoa...

Kahden naisen välinen rakkaus nousee lopulta merkittävään osaan koko kertomusta, vaikkei se olekaan kirjan pääasia. Se antaa kuitenkin tarinalle kauniin ja luonnollisen vivahteen, sävyttää ja syventää sitä. Olenkin oikein tyytyväinen siitä, että saatoin kuitata tämän lukuhaasteen kohdan Itärannan kirjalla. Aion todennäköisesti jatkossakin pitää hänen tuotantoaan silmällä. Uusia odotellessa siis.


Viisi vinkkiä kirjoista, joissa myös on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta:
Cunningham. Michael: Tunnit
Enoranta, Siiri: Nokkosvallankumous
Grímsdóttir, Vigdís: Z - rakkaustarina
Markkula, Inkeri: Kaksi ihmistä minuutissa
Rendell, Ruth: Kerro, kerro kuvastin

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt

Tämä Lukuhaasteen kohta on lukijakohtainen, tässä esittelyssä ovat Muorin ja Tädin valinnat:

Hänet täytyy tappaa

Christie, Agatha

1989

203 sivua

Dame Christien Poirot-kirjat ovat jännityskirjallisuuden klassikkoja. Ja itselläni on menossa oma lukutavoitteeni, jossa ne kaikki pitäisi saada luetuksi. Vielä on muutamia jäljellä, sillä aivan kaikkia en ole onnistunut omaan (tai siis siskon) hyllyyn löytämään. Mutta eivätköhän ne loputkin jostain ajan kanssa löydy.

Tässä kirjassa Poirot on ihailemassa Jerusalemia ja Petran kalliokaupunkia. Näissä maisemissa en ole itse käynyt, mutta ne voisivat kieltämättä olla kiinnostavat ja upeat nähdä. Joskin itse tyytyisin varsin mielelläni pelkästään maisemien ja historiallisten kohteiden ihailuun ilman murhaa lisämausteena...

Hänet täytyy tappaa on televisiosovituksestaan jonkin verran poikkeava kirja. Tai siis televisiosovitus poikkeaa jonkin verran kirjasta. Kumpikin version on viihdyttävä ja jännittävä ja tarjoaa mukavasti aivopähkinää lukijalle tai katsojalle. Kirjassa tapahtumia seurataan useamman eri henkilön kautta, jolloin täyttä kokonaisuutta tapahtumista ei pääse syntymään ilman rutkaa päättelyä. Ja tätä päättelyä vaikeuttavat tietysti Poirotin mielenkiinnon kohteiksi joutuvien ihmisten tekemät omat päätelmät. Perheenjäsenet kun pyrkivät suojelemaan toisiaan samalla kun muut retkelle osallistujat tekevät omia ratkaisujaan ja päätelmiään... Pähkinää kerrakseen!

Täti kuittaa.

Viha jonka kylvät
Thomas, Angie
2017
426 sivua

Muori voisi heittää tikkaa karttapalloon ja taatusti osuisi sellaiseen paikkaan, jossa ei ole käynyt. Paikan valinta ei siis ollut lainkaan hankalaa, mutta hankalaksi osoittautui sopivan kirjan valinta. Tämä kirja valikoitui siksi, että sijoittuu sekä paikkaan (slummi Yhdysvalloissa) että kulttuuriin, joka on väistämättä suomalaiselle aivan vieras. Kulttuuriin, jossa lapselle on pitänyt 12-vuotiaana opettaa miten toimitaan jos poliisi pysäyttää.

"Tee täsmälleen niinku poliisi käskee. 

Pidä kädet näkyvissä. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä. 

Puhu vain kun sua puhutellaan."

Tarina alkaa bileistä, joissa yllättäen ammuskellaan. 16-vuotias Starr, kirjan päähenkilö, poistuu bileistä kaverinsa Khalilin kanssa autolla. Nuoret eivät pääse pitkälle, kun valkoinen poliisi pysäyttää heidät. Khalil ammutaan kadulle. Starr odottaa ambulanssia, muita poliiseja ja vanhempiaan polvillaan kadulla, kädet Khalilin veressä, poliisin tähdätessä häntä koko ajan aseellaan päähän. Sydän särkyy, sekä Starrin vanhemmilta että lukijalta.

Starrin täytyy todistaa oikeudessa poliisia vastaan. Kertoa kuinka valkoinen poliisi ampui mustan pojan kadulle silmää räpäyttämättä, väittäen itsepuolustukseksi. Kuunnella, kuinka Khalilista tehdään yleisön silmissä huumekauppias, joka ansaitsi kohtalonsa, suorastaan tilasi sitä. Kuinka paljon rohkeutta vaatii Starrilta astua esiin, kertoa mitä todella tapahtui, puolustaa Khalilia massoja vastaan. Kuinka paljon sattuu kertoa ystävilleen valkoisen maailman paremmassa koulussa olevansa kotoisin slummista, jossa ihmishenki on arvoton. Kuinka 16-vuotiaana täytyy nähdä jo toisen ystävän kuolevan kadulle.

Muori tarvitsi muutaman nenäliinan lukiessaan. Tarina on vahva, hyvin kirjoitettu ja uskottava. Puhekielisyys tekee siitä helposti luettavan, joskin se ehkä aikuista lukijaa (aikuisempaa kuin muori) saattaisi jossain määrin häiritä. Joka tapauksessa aivan tajuttoman hyvä stoori.

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 25. Novellikokoelma

A Killer Thriller Collection - Eight The Hard Way
Stephenson, Nick (toim.)
2013
261 sivua

Tämän jännärikokoelman hankin joitain vuosia sitten Amazonista kun sen ilmaiseksi sai. Siitä pitäen se on odottanut e-kirjahyllyssäni luetuksi tulemista, joten nyt oli korkea aika antaa sille mahdollisuus.

Kokoelman novellit ovat erimittaisia ja minusta laadultaan melkoisen vaihtelevia. Osaa niistä saattaisin jopa rakenteensa perusteella pitää miltei pienoisromaaneina, niin valmiita kokonaisuuksia ne ovat. Osa on hyvin rakennettuja pieniä maistiaisia siitä, mitä lukijalle voi tulla vastaa jos hän lähtee lukemaan pidempiä tarinoita samoista sankareista. Mielestäni nämä useiden eri kirjailijoiden teoksia sisältävät novellikokoelmat ovat oiva tapa tutustua uusiin kirjailijoihin ja heidän hahmoihinsa ja kirjoitustyyleihinsä.

Eight The Hard Way kuljettaa lukijaa monenlaisissa jännittävissä tapauksissa kuten panttivankitilanteessa, sukulaisnaisten lomareissulla tai rosmoilukeikalla... Vauhtia ja yllätyksiä piisaa, joten tässä on mielestäni hyvää luettavaa kesäksi tai vaikka bussiin työmatkoille.

Viisi vinkkiä kirjoista, jotka ovat myös novellikokoelmia:
Chambers, Robert W.: Keltainen kuningas
Gappah, Petina: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta
James, P. D.: Mistelimurha ja muita kertomuksia
Koskinen, J-P: Pariisinvihreä työhuone
Sadelehto, Markku (toim.): Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 24. Surullinen kirja

Hirviön kutsu
Ness, Patrick
2016
215 sivua

Harvoin sitä oikeasti nenäliinaa tarvitsee lukiessaan, mutta tämä kirja sai muorin itkemään lähes hysteerisesti. Nenäliinojakin kului useampi. Niin suurta surua ja tuskaa ei ole ihan joka kirjan kansien väliin saatu. Niin riipaisevaa ikävää, pelkoa ja vihaa. Ja ne kaikki muutkin tunteet. Suuret tunteet on myös kerrottu hyvin, täydet pisteet kirjailijalle. Ihan mahtavaa kamaa.

Conorin äiti tekee kuolemaa. 13-vuotias Conor on jäämässä käytännössä yksin maailmaan, eikä sitä tahdo kestää hän itse, äiti eikä lukijakaan. Keskiyöllä ilmestyy marjakuusen hahmoinen hirviö, joka kertoo Conorille tarinan joka yö. Kolmen tarinan jälkeen Conorin on kerrottava itse neljäs.

Tätä kirjaa muori ei pysty vinkkaamaan missään vinkkauksessa. Ei ole sanoja.

Viisi muuta surullista kirjaa (vähemmän surullisia kuitenkin):
Aarnio, Reeta: Hän joka ei pelkää
King, Stephen: Vihreä maili
Nuotio, Eppu: Sekuntiviisaripoika
Thomas, Angie: Viha jonka kylvät
Vuori, Kristiina: Disa Hannuntytär

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 23. Kirjassa on mukana meri

Moby Dick, or the Whale

Melville, Herman

2013

534 sivua

Tämän lukuhaasteen kohdan lähdin kuittaamaan Herman Melvillen vuonna 1851 julkaistulla klassikolla, jonka löysin
englanninkielisenä ilmaiseksi Elisa Kirjan e-kirjojen joukosta. Ja siten päädyin melkoiseen luku-urakkaan...
Englanninkielisenä kirja ei nimittäin ole todellakaan helppolukuinen ja helposti seurattava. Se vaatii keskittymistä ja
välillä myös melkoisen hyvää päättelytaitoa, sillä tekstin vanhemmat ilmaisut eivät välttämättä aukea heti nykylukijalle.

Suosittelenkin siis tähän klassikkoon tutustumista joko suomennettuna tai edes modernisoituna englanninnoksena.

Moby Dick on Ishmael nimisen seilorin kertoma tarina kapteeni Ahabista, joka on menettänyt jalkansa valkoiselle
valaalle ja haluaa nyt kostaa. Se kertoo metaforien ja symbolisten ilmausten kautta ihmisistä sekä hyvästä ja pahasta.
Aikakaudelleen tyypillisesti kirja on välillä “sivuraiteilla”, jotka eivät oikein tunnu liittyvän itse kertomukseen mutta
avaavat hyvin oman aikansa oloja ja elon laatua. Kokonaisuudeksi muodostuu kattava kertomus valaanpyyntialuksen
elämästä ja purjehduksesta, joista selvästi paistavat esiin Melvillen omat henkilökohtaiset kokemukset.

Suosittelen haastavan klassikon kaipuuseen!


Viisi vinkkiä kirjoista, joissa on myös mukana meri:

Hawley, Noah: Ennen syöksyä

Martel, Yann: Piin elämä

Suhonen, Pete: Poikani ja meri

Thields, Lone: Kohtalokas merimatka
Valkama, Johanna: Itämeren Auri

Täti kuittaa.