Helmet lukuhaaste 2019: 4. Kirjailijan ainoa teos

Vion Tarinat I: Pelko
Alatalo, Päivi Marita
2018
407 sivua

Okei, tässä kohtaa menin helpolla. Kyseessä on nimittäin kirjailijan esikoisteos. Joten tätä kirjoittaessani kyseessä on hänen ainoa teoksensa. Joskin sarjan toinen osa on kuulemma jo vireillä. Ainokaisesta tämä ei siis ehkä käyne enää kovin pitkään.

Pelko on suomalaista scifiä, mikä saikin minut tarttumaan tähän kirjaan. Lisäksi takakannessa mainitaan kuvitus, joka alkoi kiehtomaan mieltäni. Valitettavasti kirjassa itsessään oleva kuvitus kattaa vain muutaman kuvan. Ne ovat kyllä hienoja, mutta olisi niitä voinut olla enemmän kun kuvitus kerta erikseen piti mainita.

Itse kirja. Se vie lukijan kaukaiseen aikaan ja kaukaiseen paikkaan. Ihmisrotu on kehittynyt ja muuttunut ja kirjan alkaessa tekee vähitellen kuolemaa, sillä lapsia ei enää synny. Suuri osa kansasta on hedelmättömiä ja jokainen raskaus on aina ihme ja herkästi keskeytyvissä. Tuhon aiheuttaneet olennot ovat vielä eloonjääneiden selviytyjien hyvässä muistissa.

Kirjan sankarit ovat suurimmaksi osaksi sodan karaisemia veteraaneja. Miehiä, joiden keskelle heitetään nuori ja hemaiseva tyttö - varsinainen Mary Sue. Siitä voikin jo miltei arvata mihin suuntaan juoni menee... Sotilastehtävän keskellä on luvassa aikuisten ihmisten esittämää lukioikäisten normaalia käytöstä vastaavaa draamaa ja säätöä. Panoksena koko ihmiskunnan kohtalo. Eipä siinä sitten muuta.

Oikeasti Alatalo tuntuu ottaneen itselleen melkoisen haasteen. Osa hänen ideoistaan on hyviä ja toimivia. Välillä tarina nappaa mukaansa. Itse en kaikille henkilöhahmoille lämmennyt ja osa kuvioista on ihan liian kliseisiä saadakseen plussapisteitä. Lopun suuri ja yllättävä kääne taas menee jopa yli minun mielikuvitukseni ja biologian tietouteni. Onkohan moinen edes mahdollista? Edes kirjallisuudessa?


Täti kuittaa.

Helmet lukuhaaste 2019: 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

  

Macbeth
Shakespeare, William
2004
165 sivua

Tuotti hiukan päänvaivaa keksiä sellaista, mitä ei yleensä lue. Jos paljon lukeva ihminen ei jotakin yleensä lue, sitä ei luultavasti haluakaan. Sotakirjat? Ei. Eräkirjat? Ehei, ei kiinnosta. Kaikkea muuta melkein tuleekin luettua edes joskus. Sittenpä juolahti mieleen, että näytelmiä tulee luettua kyllä harvinaisen vähän. Siitä se ajatus sitten lähti.  

Macbeth on tekijänsä viimeinen suuri tragedia. Se on tarina vallanhimosta, murhasta ja ihmisen tuhoutumisesta. Macbeth oli 1000-luvun alussa elänyt skotlantilainen klaanipäällikkö, joka halusi olla kuningas. Noitien avustuksella hänestä sellainen myös tuli, mutta samalla hän tuli syösseeksi itsensä tuhoon. Shakespeare osasi rakentaa draaman niin kylmäävän ja pakahduttavan todelliseksi, että vielä satoja vuosia myöhemmin lukija tuntee palan kurkussaan ja kihelmöinnin niskassaan.

”Elämä on kuin varjo häilyväinen, vain näyttelijä rukka, joka riehuin lavalla keikkuu aikansa ja häipyy; se kertomus on, hupsun tarinoima, täys ääntä, vimmaa - tarkoitusta vailla.” (Macbeth)

Muori kuittaa.

Toivottavasti huomenna sataa
Tihinen, Mimmu
2018
79 sivua

Myös paljon lukevana ihmisenä oli minullakin ongelmia keksiä tähän haastekohtaan kirjaa. Kuten Muorikin, en halunnut alkaa väkipakolla mitään lukemaan. Onneksi tulin sitten ajatelleeksi selkokirjoja. Näitä selkosuomeksi kirjoitettuja kirjoja on olemassa jo mukavasti ja uusia ilmestyy kohtalaista tahtia. Selkokirjoista löytyy myös tietokirjoja ja klassikoista tehtyjä selkosovituksia. Nämä passaavat hyvin avuksi lukemaan opettelussa, suomenkielen harjoittelussa tai muutenkin, jos lukemaan keskittyminen on hankalaa. Suosittelen!

Toivottavasti huomenna sataa on selkokielinen lastenkirja, jossa paljon sairastellut Leo menee kesäksi äitinsä kanssa maalle. Sairastelujen takia Leo ei osaa kaikkia samoja asioita kuin muut lapset. Hän ei esimerkiksi osaa ajaa pyörällä, mikä on hänen suuri häpeällinen salaisuutensa. Maalla Leo tutustuu mukavaan tyttöön, jonka kanssa hän ystävystyy. Salaisuus kuitenkin luo oman rasitteensa ystävyyteen... Kannattaa lukea, miten Leolle käy!

Täti kuittaa.

Helmet lukuhaaste 2019: 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

Broken Skin
MacBride, Stuart
2007
452 sivua

Broken Skin on Logan McRaesta kertovan sarjan toinen osa. Tässä sarjassa lukija pääsee tutustumaan poliisin toimiin Aberdeenin pienessä kaupungissa. Lukiessa myös oppii, ettei Skotlannissa poliisi toimikaan samoin kuin televisiossa tai vaikkapa Englannissa... Sarja on venynyt yli kymmen osaiseksi ja sitä on alettu vähitellen myös suomentamaan. Näitä alkupään kirjoja ei kuitenkaan valitettavasti löydy kovin helpolla Suomesta. Onneksi on Amazon ja verkkokirjakaupat.

Vaikka kyseessä on sarja, pystyy lukemisen aloittamaan melko hyvin mistä vain sarjan osasta. MacBride itse on jopa aloittanut sarjan ensimmäisen osan "ikään kuin keskeltä tarinaa". Hahmoilla on menneisyytensä, jotka paljastuvat vähitellen sarjan edetessä.

Jokaisessa osassa MacBride tarjoilee lukijalle kimpun erilaisia rikoksia: yleensä kirjassa on yksi isompi ongelma ja sen seuraksi monia pieniä ongelmia. Myös niitä ihmissuhdeongelmia. Broken Skinissä poliisien suurimpana päänvaivana on sarjaraiskaaja, mutta ongelmia aiheuttavat myös rikolliset alaikäiset, joista yksi joutuu todella pahaan pulaan. Tätä poikaa, kuten myös sarjaraiskaajaa, etsitään melkoisen ahkerasti kirjassa.

Logan ja hänen toverinsa ovat mainiota seuraa lukijalle, joka pitää tummemmasta huumorista eikä kavahda julmuuksia. Näissä kirjoissa ei hyville tyypeille välttämättä aina käy hyvin. Hekin tekevät virheitä ja joskus niistä virheistä on maksettava kova hinta.


Täti kuittaa.

Helmet lukuhaaste 2019: 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

Muukalainen
Gabaldon, Diana
2002
825 sivua

Harvemmin tulee ostettua kirjoja, mutta tämä sarja asuu Muorin hyllyssä pysyvästi. Aina silloin tällöin otetaan uusintakierros. Tv-sarja on tuonut tarinan valmiiksi pureskeltuna telkkariin kaikkien saataville, ja vaikka se on ollutkin kieltämättä ihan viihdyttävä, ei ole kirjojen voittanutta. (Sitä paitsi siinä sarjassa henkilöt ovat ihan väärän näköisiä! Muori on lukenut ensimmäisen kirjan hetikohta suomennoksen ilmestyttyä 2002 ja aika tiukassa istuu päänsisäinen näkemys henkilöiden ulkonäöstä.)

Lyhykäisesti tarina kertoo naisesta, joka astuu kivikehässä kivenhalkeamaan ja päätyy pari sataa vuotta varhaisempaan aikaan. Historiallisena romaanina kohtalaisen uskottavana. Seikkailukertomuksena vielä parempi. Suurena rakkaustarinana nenäliinoissa mitattuna liikuttava. Kokonaisuutena erittäin nautittava, viihdyttävä ja mukaansatempaana elämys. Harvinaista kyllä jatko-osatkin jaksavat melko pitkälle pitää linjansa, mutta toki loppua kohden väkisinkin alkaa näkyä pitkän sarjan helmasyntejä. Tarinan loppua odotellessa ehtii lukaista aiemmat osat taas kerran uudestaan.

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Muori ja Täti ovat molemmat töissä kirjastossa, joten tässä muutama lukusuositus lukuhaasteen listan ulkopuolelta. Esittelyssä myös kirjat, jotka Muorille ja Tädille suositeltiin kyseiseen haastekohtaan.

Monte-Criston kreivi
Dumas, Alexandre
2014
1 110 sivua

Kysäisin työkaverilta, minkä klassikon lukisin. Halusin nimittäin täyttää tämän kohdan jollain lukemattomista klassikoistani. Vastaus tuli kohtalaisen nopsaan, joten tässä sitä oltiin Monte-Criston kreivin kanssa.

Jo vuosia olen katsonut joka joulu kirjan pohjalta tehdyn minisarjan. Kuvittelin siis juonen ja tapahtumien olevan minulle tuttuja ja kirjan lukemisen jokseenkin "läpihuutojuttu". Sitten tajusin, että tietysti televisiosovitus on ottanut omia vapauksiaan sekä juonen että henkilöiden suhteen. Sain siis roppakaupalla uutta luettavaa ja monia jännittäviä hetkiä tämän muistettavan klassikon parissa.

Dumas vanhempi on viihdyttänyt minua aikaisemmin Muskettisotureiden merkeissä, eikä herra kreivikään jättänyt minua kylmäksi. Elisa Kirjasta ilmaisena e-kirjana löytyvä versio on mukavasti suomennettu ja sopivasti saatavilla. Eihän tämä samanlaista miekkojen kalistelua ole kuin Muskettisoturit, mutta silti tapahtumista löytyy sopivasti vaaratilanteita, jännitystä ja mukava määrä myös romantiikkaa. Kaiken kaikkiaan oikein luettavaa viihdettä.


Kolme vinkkiä kirjoista, joita Täti suosittelee:
Ahern, Cecelia: P. S. Minä rakastan sinua - Kuinka selviytyä elämästä, kun puoliso on kuollut? Vuoden mittainen selviytymistarina, jossa on monia kauniita hetkiä, toivoa, surua ja tietysti myös rakkautta ja muistoja. Romanttisen nyyhkyn ystäville.
Duncan, Glen: Minä, Lucifer - Helvetin valtias saa tarjouksen, josta hän ei voi kieltäytyä ja lähtee kokeilemaan ihmiseloa. Huumoria aikuiseen makuun. Ei tosikoille.
Sapkowski, Andrzej: Viimeinen toivomus - Fantasiaa aikuisille. Mustaa huumoria ja vanhoja legendoja, seikkailua ja taisteluita. Tämä novellikokoelma on vaikuttava avaus sarjalle suosittujen The Witcher -pelien takana.

Uris, Leon
Mila 18
1962
582 sivua 

Muori lukee tooooodella harvoin mitään sotajuttuja, mutta Urisin kirjoihin tulee palattua kerta toisensa jälkeen. Jos joku osaa sotakuvauksen, niin Uris. Muori on lukenut kaikki hänen kirjansa, ja tämä on niistä paras. Mila 18 on osoite Varsovassa. Osoite, josta käsin maan alle piiloutuneet vastarintataistelijat toimivat. Osoite, jossa eletään, rakastetaan, kuollaan ja toivotaan. Osoite, jonka paljastuttua jäljelle jäisi vain tuhoa ja kuolemaa.

Tarina alkaa Varsovassa ennen toista maailmansotaa ja jatkuu sotavuosien ajan ja yli. Vähän kerrassaan sota hiipii maahan, eristää sen ja jättää kaupungin getossa asuvat juutalaiset pärjäämään yksin. Maailma hylkäsi heidät täysin, kuten historiankirjatkin kertovat. Uris kertoo tarinansa muutamien henkilöiden kautta, joista suurin osa on juutalaisia ja muut heihin tavalla tai toisella sitoutuneita ihmisiä. Näiden henkilöiden mukana lukija pääsee todistamaan pelkuruutta, rohkeutta, vihaa ja rakkautta. Lapset kasvavat sodasta huolimatta, ihmiset rakastuvat, eroavat, tappavat toisiaan tai itsensä, elävät ja kuolevat, tappelevat viimeiseen asti ja antavat henkensä jonkin itseään suuremman vuoksi - elämän.

Kirja jättää lukijan surulliseksi ja vihaiseksi. Miten tällaista voi tapahtua? Miksi maailma kääntyi pois ja jätti Varsovan yksin? Tarinan henkilöt ovat keksittyjä, eivätkä tapahtumatkaan sellaisenaan todenperäisiä, mutta näin se on voinut mennä. Tällaisia henkilöitä on elänyt varsovalaisessa getossa, ihan tavallisia ihmisiä. Tämä on sitä historiaa, mitä virallinen historiankirjoitus ei kerro. Tämä tarina on tavallisen ihmisen tarina epätavallisissa ja epätoivoisissa olosuhteissa. Tarina, joka ei jätä kylmäksi. 


Kolme vinkkiä kirjoista, joita muori suosittelee:
Eddings, David: Althalus. Eddingsin perusteellisten fantasiasarjojen jälkeen tämä yksittäinen (joskin melko massiivinen) opus oli aikoinaan yllättävän erilainen. Tarina Althalus-nimisestä varkaasta, joka osuu vahingossa Taloon maailman laidalla. Seikkailuja, veijaritarinaa, huumoria ja hyviä tyyppejä. 
Larsson, Åsa: Aurinkomyrsky. Harvoja jännäreitä muorin makuun. Aloittaa sarjan, jonka joka osassa on jotain hivenen erikoista. Kirjoitustyyli iskee aika lujaa. 
Utrio, Kaari: Vaskilintu. Paras Utrion kirja ikinä. Aloittaa trilogian, jonka jälkimmäisetkin osat ovat hyviä ja vetäviä, mutta tämän kirjan muori jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan. Tarina Terhenistä, usvannostattajasta ja verenseisauttajasta sekä pöhkö-Eirikistä maailman laineilla kuljettaa lukijan herkullisella tavalla Hämeen korvesta Euroopan suuriin metropoleihin.

Helmet Lukuhaaste 2018: 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

Lukuvuosi 2018 toi tullessaan monia kiintoisia ja jännittäviä kirjauutuuksia. Näitä Muori ja Täti odottivat:

Darien
Iggulden, Conn
2018
284 sivua

Olen joskus vuosia sitten lukenut Julius Caesarista kertovan Keisari-sarjan. Se oli upea historiallinen pläjäys, joka vakuutti minut Igguldenin kertojan lahjoista. Näin ollen olikin sitten pakko napata luettavaksi hänen uutukaisensa Darien.

Darien aloittaa Suolan valtakunta -sarjan, joka on kirjailijan siirtymä fantasiakirjallisuuden pariin. Historiallinen vaikutus näkyy avauksesta, sillä tämä maailma on selvästi historiallinen ja vaikka magiaa ja mystiikkaa onkin, eivät ne ole täysin varastaneet valtaa esimerkiksi normaalilta sodankäynniltä ja sen varusteilta. Pikemminkin magia on sidottu myyttisiin ja mystisiin esineisiin, joiden avulla voi hankkia (tai ainakin koettaa hankkia) etulyöntiaseman. Lisäksi maailmassa liikkuu ihmisiä ja olentoja, joilla on kummallisia ominaisuuksia...

Kirjassa on monta eri henkilöä, joiden vaiheita seurataan. Tämä ei tee lukemista ja maailmaan tutustumista kovin helpoksi. Etenkin kun maailmaa ei juuri lukijalle avata. Tiedot välitetään vähitellen päähenkilöiden kautta, joten ne värittyvät väistämättä kunkin taustalla ja mielipiteillä.

Tässä sarjan avauksessa seikkaillaan keskellä suuria mullistuksia kun esimerkiksi kenraali haluaa napata vallan itselleen mahtavilta hallitsijasuvuilta. Mutta kohtalo osaa olla varsin oikullinen ja heittelee kapuloita useampiinkin eri rattaisiin... Kaikkiaan kutkuttava avaus, joka jättää odottamaan seuraavaa osaa. Jos ei muusta syystä, niin ainakin nähdäkseen paraneeko kirjan kerronta ja selviääkö maailmasta enemmän. 


Kolme uutuutta, joita Täti myös odotteli:
Monroe, J. S.: Löydä minut - psykologisen trillerin ystäville! Opiskelijatyttö tekee itsemurhan, mutta hänen poikaystävänsä näkee tytön silti kaikkialla. Sitten poikaystävä saa tekstiviestin, joka kehottaa löytämään tytön...
Neuvel, Sylvain: Heräilevät jumalat - vauhdikasta tieteiskirjallisuutta! Vieraat robottijättiläiset saapuvat maapallolle ja ihmiskunnan on osoitettava arvonsa ja oikeutensa olla olemassa.
Hurley, Andrew Michael: Paholaisen päivät - Humisevan harjun maisemien nummella tapahtuu. Pieni kyläyhteisö viettää omaa paholaisen juhlaansa säilyäkseen turvassa... Kauhun nälkäisille.

Täti kuittaa.

Ruususen uni
King, Stephen & Owen
2018
752 sivua

Muori on odotellut kuin lehmä laitumelle pääsyä uusia Kingejä vuosikaudet. Tämä oli kyllä valitettavasti pienoinen pettymys. Ruususen uni kertoo tarinan pikkukylästä, jossa naiset nukahtavat yksi kerrallaan omituiseen uneen. Heidät peittää nukahtamisen jälkeen valkoinen rihmasto, joka lopulta peittää naiset kokonaan kuin perhosen kotelo. Muutama nainen yrittää pysytellä hereillä, mutta ei kukaan jaksa kovin kauaa. Paitsi Evie Black, salaperäinen nainen, johon virus ei pysty, ja joka tietää asioita joita hänen ei pitäisi tietää. Hän on ainut, joka tietää minne naiset ovat menneet. Lukija pääsee kurkistamaan Puun takaiseen maailmaan vasta pitkän ajan päästä, mutta siellä naiset kuitenkin ovat. Maailmassa, jossa mikään ei ole ihan ennallaan, mutta kaikki kuitenkin melkein. Maailmassa, jossa naisten on tehtävä päätöksiä, jotka koskevat sekä Puun takaista että sitä toista maailmaa. Eivätkä ne päätökset ole helppoja.

Tarinaa seurataan monen keskeisen hahmon näkökulmasta, kuten Kingillä on aina ollut tapana. Äänessä ovat poliisipäällikkö (nainen), vankilanjohtaja (nainen), useampi naisvanki, kaltoin kohdeltu vaimo, peloteltu pikkutyttö. Kun nämä naiset yksi kerrallaan poistuvat pelistä, näkökulma siirtyy miehille. Nyt äänessä ovat vankilan psykologi (poliisipäällikön mies), kaupungin rankkuri, vankilan miespuoliset vartijat, teinipoika jne. Tarina on pitkä ja polveileva, mutta Kingille tyypillisesti hyvin kasassa pysyvä. Jotain siitä kuitenkin puuttuu. Yleensä uudet Kingit tulee luettua vauhdilla pois, tässä kesti yllättävän kauan. Ei tullut sitä "pakko saada tietää!" -fiilistä, joka yleensä potkii lukemaan äkkiä loppuun. Ei se huono ollut. Mutta jotain siitä puuttui.

Kolme uutuutta, joita muori myös odotteli:
Cline, Ernest: Armada, joka osoittautui sitten pettymykseksi. Muori rakasti Ready Player One -kirjaa, mutta Armada ei valitettavasti osoittautunut yhtään niin vetäväksi. Oli suorastaan aika huono. 
Solomon, Rivers: Menneisyyden kaiku on melko yllättävä valinta muorin odoteltavaksi, mutta kerrankos sitä. Avaruus-scifi ei yleensä ole yhtään se juttu, mutta tästä kirjasta on puhuttu ja kohuttu niin paljon, että annetaanpa sille mahdollisuus. (Tuossa se pinossa lukemistaan odottelee..)
Tietääkö karhu että se on karhu? on niitä harvoja tietokirjoja, joita muori on odotellut. Aivan hillittömän onnistunut oivallus koota lasten tiedekysymyksiä Hesarin palstalta kirjaksi. Lapset kysyvät, professorit ja muut asiantuntijat vastaavat. Hauska, opettavainen ja mielenkiintoinen.

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

Lukuhaasteen kohta 48. on lukijakohtainen. Tässä Muorin ja Tädin valinnat:

Kostaja
Reynolds, Alastair
2017
448 sivua

Reynolds on jo pidempään kirjoittanut jos monenmoista tieteiskirjallisuutta. Minun on myös jo jonkin aikaa pitänyt tutustua hänen kirjoihinsa, joten siksipä nappasin lukuun tämän e-kirjaversion hänen uusimmasta teoksestaan.

Kostaja kertoo kahden sisaren tarinan kaukana tulevaisuuden avaruudessa. Tunnettu maailmankaikkeus on kokenut monia mullistuksia ja jättänyt jälkeensä aarrekätköjä ja kalloja, joiden kautta herkät nuoret ihmiset voivat tutkia ennustuksia aarrekätköjen avautumisista ja viestiä toisten kallojen kanssa. Näillä kahdella sisarella on tämä kyky ja vieläpä vahvana. He karkaavat kotoaan hankkiakseen rahaa, jotta voisivat auttaa isäänsä. Kuten arvata saattaa, ei tällä matkalla kaikki suju kuin Strömssössä ja sitten vasta alkaakin tapahtua...

Kirja on kerrottu nuoremman sisaren vinkkelistä, muistelmana. Ihailen sitä, miten hän on valmis muuttamaan suunnitelmia ja tekemään uskomattomaltakin kuulostavia asioita sisarensa ja ystäviensä puolesta. Alun arasta ja varsin suojeltua elämää eläneestä tyttösestä kasvaa vähitellen melkoinen kovanaama. Tästä syystä voisinkin haluta olla kirjan päähenkilö. Hänen uskollisuutensa ja välittämisensä takia. Joskin epäilen, etten ehkä olisi yhtä valmis samoihin hulluihin asioihin mihin nyt joudutaan välillä ryhtymään...

Vauhtia, jännitystä ja näyttämönä uskomaton avaruus! Tavallaan jopa pidin siitä, ettei maailmankaikkeuden maailmaa ja maailmankuvaa oikeastaan kuvailtu kovin yksityiskohtaisesti. Monien mullistusten jälkeinen maailma jää näin lukijan oman mielikuvituksen varaan.

Täti kuittaa.

Tuulen vihat
Havaste, Paula
2014
382 sivua

Olipahan vaikea päättää. Pitkän tuumailun jälkeen muori kyllä tahtoisi ehkä eniten olla Havasteen Vihat-sarjan Kertte. Sarjan tarinan taustalla on legenda Lallista, joka tappoi piispa Henrikin Köyliöjärven jäällä. Hyvä tarina sekin, vaikkakin on sittemmin todistettu paikkansapitämättömäksi. Legendan mukaan oli Lallin vaimon syytä, että piispa pääsi hengestään. (Siis tottahan toki on emännän vika, että vieras miesjoukko piispoineen kaikkineen valtaa hänen talonsa ja syö kaapit tyhjiksi. Totta hitossa on emännän vika, että isäntä siitä suututtuaan hiihtelee joukon kiinni ja päästää piispan päiviltä. Kuinkas muutenkaan?)

1100-luvulle sijoittuva sarja sisältää paljon kansanperinnettä, joka tekee siitä mielenkiintoista luettavaa. Muoria kuitenkin kiehtoo erityisesti Kertte, joka elää elämäänsä taikojen ja uskomusten keskellä. Kertte tietää mitä tehdä, oli se hänen mieleensä tai ei. Hän on aikansa lapsi ja aikuinen, joka joutuu alistumaan osaansa tyttönä ja naisena, mutta joka kuitenkin kapinoi omalla tavallaan jatkuvasti vastaan. Hän asettaa perheensä ja kotinsa itsensä edelle milloin se on tarpeen, mutta on myös terveesti itsekäs kun tilanne sen mahdollistaa. Kertte on oman aikansa feministi, joka ei anna polkea itseään. Kova mimmi!

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 47. Kirja on kerrottu lapsen näkökulmasta

Huviretki painajaisiin
Carrère, Emmanuel
2001
133 sivua

Kirjan tapahtumat on kerrottu nuoren Nicolasin kautta. Lapsen maailmaan, lapsen ymmärryksellä sopisi hyvin osaksi kuvausta. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kaikkiin lukijan mielessä herääviin kysymyksiin ei välttämättä ole olemassa vastauksia. Ei ainakaan sellaisia, jotka minusta hivenen erikoinen ja syrjäänvetäytyvä Nicolas osaisi antaa.

Nicolas on nimittäin erilainen. Hän ei ole yhtä sosiaalinen kuin muut. Hän haluaa kuitenkin hyväksyntää siinä missä muutkin. Mutta jotain on tapahtunut. Jotain, joka estää häntä olemasta samanlainen kuin toiset. Jotain, joka on saanut hänen vanhempansa kohtelemaan häntä erilailla kuin mitä toiset vanhemmat kohtelevat lapsiaan.

Huviretki painajaisiin kuvaa Nicolasin leirikoulua, jossa kaikki ei mene kuten olisi voinut kuvitella. Tavaroita hukkuu ja Nicolas joutuu toisten silmätikuksi sairastuttuaan. Hänen onnistuu kuitenkin kehittää päässään unelmia ja toiveita siitä, kuinka hän haluaisi asioiden menevän. Ettei leirikoulu olisi kokonaisuudessaan täysin kamala.

Monipolvinen tarina, joka vaatii lukijalta jonkin verran keskittymistä ja tarkkaavaisuutta. Lankoja saa yhdisteltyä, jos jaksaa nähdä vaivaa. Lopussa jäin itse toivomaan, että olisin yhdistellyt ne väärin...


Viisi vinkkiä kirjoista, jotka myös on kerrottu lapsen näkökulmasta:
Boyne, John: Poika raidallisessa pyjamassa
Golding, William: Kärpästen herra
Konar, Affinity: Elävien kirja
McEwan, Ian: Pähkinänkuori
Riel, Ane: Pihka

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Pehmolelutyttö
Behm, Juha
2017
202 sivua

Kyllä meillä vaan on kiitollinen kieli tällaisiin haastekohtiin! Yksi sana se yhdyssanakin on... Oli mielessä kyllä muitakin, mutta tämä kirja pääsi aiheensa vuoksi luettavaksi ja sitä myöten tännekin. #metoo on tuonut paljon erilaisia tarinoita julkisuuteen, mutta toistaiseksi nuortenkirjallisuudessa on käsitelty häirintää ja hyväksikäyttöä sangen vähän. Pehmolelutyttö on yksi harvoista muorin lukemista aihetta käsittelevistä kirjoista.

Kirja kertoo Emiliasta, jonka salaisuuksia ei tiedä kukaan muu kuin hänen pehmolelunsa. Emilia myy aikaansa aikuisille miehille, jotka ihailevat netissä hänen kuviaan. Ensimmäisellä kerralla raha tulee tienattua niin, ettei Emilia oikein itse edes ymmärrä mitä tapahtui. Hän jatkaa miesten tapailua ja saa miehiltä rahaa, mutta mielestään hänellä on langat koko ajan käsissään ja hän itse päättää mitä tapahtuu. Todellisuudessa Emilia ei taida koko aikana edes ymmärtää miten häntä käytetään hyväksi ja kuinka väärin se on. Touhu ei lopu ennen kuin Emilia jää siitä vanhemmilleen kiinni.

Muorin mielestä tarina olisi pitänyt lopettaa toisin, mutta muoriltapa ei kysytty. Tämän kaltainen teos vaikuttaa väistämättä lukijaansa, ja muorin mielestä nuoremmat lukijat voivat saada tästä vähän vääristyneen kuvan. Helppoa rahaa kun vähän riisuu paitaa tai katsoo kun joku runkkaa, ei kai siitä mitään pahaa voi aiheutua? Kukaan ei joudu edes vastuuseen tekosistaan. Ei näin. Muuten tarina oli ihan hyvä. Uskottava, verkkaiseen tahtiin etenevä ja helppolukuinen. Ei edes mitenkään erityisen rankka, vaikka aihe olisi sitä vähän ehkä vaatinut.

Muita kirjoja, joiden nimessä on vain yksi sana:
Brown, Dan: Meteoriitti
Conroy, Pat: Salaliitto
Follett, Ken: Tulipatsas
Lem, Stanislav: Solaris
Motte, de la Anders: Peli
Pulkkinen, Riikka: Totta

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 45. Palkittu tietokirja

Pyhän Henrikin legenda
Heikkilä, Tuomas
2005
463 sivua

En yleensä lue tietokirjoja. Luen, jotta pääsisin pakoon maailmaa ja kylmiä faktoja. Olen tainnut todeta tämän ennenkin ja tulen toteamaan vastakin. Nyt sitten piti löytää tietokirja ja vieläpä palkittu sellainen... Onneksi oli hyvin aikaa löytää kirja tähän kohtaan. Miltei koko vuosi.

Pitkien pohdintojen jälkeen päädyin valitsemaan Pyhän Henrikin legendan. Tähän oli pari syytä. Historia on aina kiinnostanut. Lisäksi ovat kiinnostaneet myös kirkon pyhimysperinteet. Näin ajattelinkin, että tässä voisi olla mielenkiintoista luettavaa ja että samalla voisin oppia jotain uutta Suomen ehkä tunnetuimmasta pyhimyksestä.

Koin pienen (suuren) järkytyksen saadessani kiran käsiini. Se ON melkoinen järkäle, joka aloitta pyhän Henrikin tutkimisen todella aivan perusteisa. Kirjassa käydään läpi niin lähdemateriaaleja, kultin syntyä kuin eri versioiden sijaintipaikkoja. Ja niin edelleen. Kirja on kaukana siitä pelkästä pyhimyksen elämäntarinan esittelystä jota odotin. Oikeastaan siinä ei käsitellä pyhän Henrikin elämää laisinkaan. Tämä opus on täynnä niitä kylmiä faktoja, joita pyrin karttelemaan.

Onneksi kirjassa on edes hieno kuvitus erilaisista pyhää Henrikiä esittävistä taideteoksista. Kuvitus olikin lopulta itselleni kirjan parhainta, keveintä ja helppotajuisinta antia.


Viisi vinkkiä kirjoista, jotka myös ovat palkittuja tietokirjoja:
Koskinen, Inkeri: Villi Suomen historia. Välimeren Väinämöisestä Äijäkupittaan pyramideihin
Lappalainen, Elina: Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä
Pietikäinen, Petteri: Hulluuden historia
Sana, Elina: Luovutetut. Suomen ihmisluovutukset Gestapolle
Weiner, Tim: CIA: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin

Armada
Cline, Ernest
2018
377 sivua

Clinen Ready Player One teki muoriin lähtemättömän vaikutuksen joitakin vuosia sitten. Suurella jännityksellä siis odoteltiin tätä tekijän toista teosta, Armadaa, jonka koko idea pyörii Armada-nimisen pelin ympärillä. Pelimaailma ei ole muoria koskaan suuremmin kiinnostanut, mutta riittävästi tietämystä on kertynyt kärryillä pysymistä varten. Edeltäjänsä tavoin tämäkin kirja vilisee viittauksia populaarikulttuuriin, jonka (edes pintapuolinen) tuntemus syventää lukukokemusta tietynlaiseen nostalgiaan saakka. Oli sitten pelannut niitä pelejä tai kuunnellut musiikkia itse tai ei.

Päähenkilö Zack Lightman elelee pääasiassa pelitodellisuudessa, reaalimaailma ei merkitse hänelle paljonkaan. Hän on aivan huipputason pelaaja Armadassa, pelissä, jossa avaruusolennot hyökkäävät Maahan. Eräänä päivänä koulussa Zack joutuu hieraisemaan silmiään toisenkin kerran, kun ulkona leijailee pelistä tuttu avaruusalus, jonka kyytiin Zackin on kiivettävä. Alkaa seikkailu, jossa toden ja pelin rajat hämärtyvät, jossa mikään entinen ei enää pidä paikkaansa, ja jossa tavallisten teinipoikien tehtäväksi sysätään koko maailman pelastaminen. Pikkujuttu.

Cline kirjoittaa vetävästi ja vauhdikkaasti. Populaarikulttuuri yhdistettynä hyvään stooriin on ehdottoman hyvä resepti kirjalle, mutta yhtä asiaa muori lukiessaan mietti, niin tämän kuin edellisenkin kohdalla: kenelle nämä kirjat on kirjoitettu? Muorin ikäluokka repii riemunsa juuri siitä populaarikulttuurista, kun taas nuorempaa väkeä saattaisi vetää pelimaailma ja sen todellisuus. Armada ei ollut muorin mielestä yhtä hyvä kuin Ready Player One, mutta toisaalta se saattaisi iskeä nuorempaan väkeen paremmin. Mutta saako näistä kirjoista irti tarpeeksi jos ei tunne näissä kirjoissa käsiteltyä populaarikulttuuria? Muori ei tiedä.

Muita kirjoja, jotka liittyvät johonkin peliin:
Cline, Ernest: Ready Player One
Lappalainen, Eija: Devoted Souls: Peliromaani
Motte, Anders de la: Peli
Vacklin, Anders: Beta
Veirto, Kalle: Pelibunkkerin pojat

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle

Juoksuhaudantie
Hotakainen, Kari
2017
334 sivua

Hotakaisen vuonna 2002 alkuperäisesti ilmestyneestä Juoksuhaudantiestä jäi minulle sekava olo. Kirja on ensinnäkin kerrottu useamman henkilön kautta. Se tarkastelee heidän päiviään ja ajatuksiaan. Osittain täydentää edellä kerrottua, osittain taas antaa lukijalle uutta pohdittavaa. Monien henkilöiden ajatusten seuraaminen ja näistä tapahtumista loogisen tapahtumaketjun järjestäminen ei aina ole helppoa puuhaa. Ei ainakaan tässä tapauksessa. Onneksi teksti on edes kirjoitettu huumorilla, joten kaikkea ei (ehkä) tarvitse ottaa niin kovin vakavasti.

Luulen, että Juoksuhaudantie on kirja, joka aukeaisi paremmin lukijalle, joka pystyy samaistumaan henkilöihin enemmän. Kun itse olen lapseton, elän enempi tai vähempi onnellisessa parisuhteessa (yleensä siinä onnellisemmassa onneksi, tosin ukko voi olla eri mieltä kysyttäessä. Ei siis kysytä) ja asun kerrostalossa (joskin haaveilen omakotitalosta. Tosin sitä varten pitäisi ukon rotjakkeen reipastua kotitöiden suhteen), niin en ihan onnistunut pääsemään sisälle kenenkään ajatusmaailmaan. Siitäkin huolimatta ymmärrän kyllä, miksi kirjaa on kehuttu. Se on rohkeasti erilainen, eikä pyri valtavirran mukaan.


Viisi vinkkiä kirjoista, jota myös on käännetty suomesta jollekin toiselle kielelle:
Aho, Juhani: Rautatie
Hirvisaari, Laila: Vienan punainen kuu
Isomäki, Risto: Sarasvatin hiekkaa
Krohn, Leena: Mehiläispaviljonki
Waltari, Mika: Sinuhe egyptiläinen

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 42. Kirjan nimessä on adjektiivi

Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
Sinisalo, Johanna
2005
482 sivua

Johanna Sinisalo kuuluu muorin suosikkikirjailijoihin. Tavallaan. Kaikki ei ole kolahtanut eikä kaikkea ole vielä luettu, mutta osa tuotannosta täräyttää täysillä päin eikä jätä ihmistä rauhaan. Paras esimerkki on Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita, joka nimensä mukaisesti sisältää lukuisia erittäin häiritseviä ja kummittelemaan jääviä juttuja. Ei heikkohermoisille.

Muita kirjoja joiden nimessä on adjektiivi:
Beukes, Lauren: Säkenöivät tytöt
Guillou, Jan: Punaisen ja mustan välissä
Pullman, Philip: Kultainen kompassi
Turgenev, Ivan: Tarpeettoman ihmisen päiväkirja
Ulitskaja, Ljudmila: Iloiset hautajaiset

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 41. Sattumanvaraisesti valittu kirja

Lukuhaasteen kohta 41. hakee kunkin lukijan sattumanvaraisesti mukaan valitsemaa kirjaa. Tässä ovat Muorin ja Tädin sattumanvaraiset kirjat:

Kaikki taivaan linnut
Lee, Harper
2017
285 sivua

Kaikki taivaan linnut on tavallaan itsenäistä jatkoa Leen aikaisemmin julkaistulle teokselle Kuin surmaisi satakielen. Todellisuudessa hän kuulemma kirjoitti teokset samoja aikoja ja ehkä jopa tämän myöhemmin julkaistun aikaisemmin. Spekulointia, spekulointia johon varmuutta emme tule saamaan koskaan.

Luin Kuin surmaisi satakielen joskus vuosia sitten ja pidin Leen kuvailusta ja hänen hahmoisaan. Hän kirjoittaa selvästi ja kuvaa hyvin aikaa ja henkilöitä. Tästä syystä nappasin Kaikki taivaan linnut kirjaston pokkarihyllystä sen siinä kiireen lomassa huomatessani. Ei nyt niin kovin yllättävä sattuma, mutta sattuma kuitenkin.

Kaikki taivaan linnut on vakuuttava kuvaus etelävaltiolaisen pikkukaupungin elämästä, jonka keskelle suurkaupungissa asuva nuori nainen palaa lomallaan. Hän kohtaa pienen kaupungin muuttumattomuuden, joka kuitenkin on ehkä sittenkin nitkahtanut jonkin verran eteenpäin. Vai onko nainen itse muuttunut?

Ehdottomasti ajatuksia herättävää luettavaa!

Täti kuittaa.

Yksi meistä valehtelee
McManus, Karen M.
2018 
358 sivua

Menköön sattumanvaraisesta vaikka se, että kesällä selasi katalogeja ja teki varauksia vähän siitä sun tästä, unohti autuaasti koko homman ja yllättyi saadessaan käteensä tällaisen kirjan. Ei mitään muistikuvaa. 

Yksi meistä valehtelee kertoo viidestä keskenään hyvin erilaisesta nuoresta, jotka päätyvät jälki-istuntoon. Vain neljä heistä kävelee sieltä ulos, viides pääsee hengestään. Kaikilla näistä neljästä olisi ollut jonkinlainen motiivi tappaa tämä viides. Ei mikään mukava kaveri, muorikin olisi helposti voinut päästää päiviltä mokoman mulkvistin. Mutta kuka se näistä neljästä oli, vaiko kukaan, selviää vasta paljon myöhemmin. Juttua kerrotaan vuorotellen kaikkien neljän näkökulmasta, ja koko ajan on selvää etteivät kaikki (jos kukaan) puhu totta. Pitkästi aikaa nuorten jännäri, joka jaksaa pitää otteessaan ja suorastaan piinaa lukijaa viimeisille sivuille asti. Ihan huippua! 

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 40. Kirjassa on lemmikkieläin

Katukatti Bob
Bowen, James
2014
268 sivua

Harvoin muori lukee elämäkertoja, vielä harvemmin kissa-aiheisia, mutta tämä on yksi koskettavimmista. James Bowen kertoo kirjassa oman tarinansa huumehuuruisesta elämästään, kaunistelematta ja muita syyttelemättä, aikomuksestaan päästä selville vesille ja yrityksestä tienata elantonsa katusoittajana.

Jamesin elämä muuttuu täysin kun kulkukissa eräänä päivänä päättää lyöttäytyä yksiin hänen kanssaan. Hän ei ensin uskaltaisi ottaa sitä vastuulleen, elämänhallinta kun ei omalla kohdallakaan ole ihan parasta A-luokkaa, mutta kissa on päättänyt toisin. Kissan nimeksi tulee Bob, ja se kulkee Jamesin mukana katusoittokeikoilla joka päivä. Vähän kerrassaan James huomaa elämänsä muuttuvan parempaan suuntaan. Toisesta huolehtiminen auttaa häntä eteenpäin, Bob pitää seuraa (ja sen ansiosta James tienaakin enemmän) ja hiljalleen James huomaa ottavansa askelia uusiin suuntiin.

Kirjassa vakuuttaa etenkin Jamesin rehellisyys. Hän kertoo tarinan koruttomaan tyyliin, kaunistelematta tai liioittelematta, asiat asioina. Hän näkee Bobin ratkaisevana tekijänä elämänsä muutoksissa, ja lukijalle nousee pala kurkkuun parikin kertaa silkasta liikutuksesta. Harvoin saa lukea todellista selviytymistarinaa, mutta tämä on sellainen.

Muita kirjoja, joissa on lemmikkieläin:
Amory, Cleveland: Kissa joka tuli jouluksi kotiin
Conroy, Pat: Suuri Santini
Grogan, John: Marley ja minä
Karvonen, Tytti: Rasseli ja Tuisku
Rowling, J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi

muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama

Sivullinen

Camus, Albert

2012

160 sivua

Albert Camus oli syntyjään ranskan algerialainen, joka myöhemmin muutti asumaan varsinaisen Ranskan maaperälle. Täten tulkitsen hänet maahanmuuttajaksi ja kuittaan siten tämän haastekohdan yhdellä klassikolla ja yhdellä kirjalla pois lukulistoiltani.

Sivullinen ei ole pitkä romaani. Se ei myöskään ole välttämättä helppolukuinen romaani. Kirjan tapahtumat alkavat päähenkilön äidin kuolemasta ja siitä alkaa vähitellen kehittyvä ja monimutkaistuva tapahtumien ketju, jonka seurauksena Mersault joutuu melkoiseen kiipeliin.

Osa kirjasta on tapahtumien seuraamista ja osa Mersaultin pohdiskeluja. Tunnustan, että vaikka pidänkin Camus'n tyylistä kirjoittaa, ei Sivullinen oikein napannut minuun. Ehkä tämä johtuu siitä tavasta, miten kylmäksi, ulkopuoliseksi ja välinpitämättömäksi hän esittää Mersaultin...

Viisi vinkkiä kirjoista, jotka myös ovat maahanmuuttajan kirjoittamia:

Lindén, Zinaida: Nuorallatanssija

Farah, Nura: Aavikon tyttäret

Kouros, Alexis: Godwanan lapset

Rushdie, Salman: Firenzen lumoojatar

Schatz, Roman: Käsikirja: tee-se-itse-opas miehille

Täti kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo

Löydät kun lakkaat etsimästä
Hellsten, Tommy
2015
168 sivua

Kirja läsnäolon mysteeristä. Oivaltavia ajatuksia ja plaaplaa. Muorista tuntuu, että kyllä on kustu lukijaa linssiin. Nopeasti tämän kyllä luki, koska joka aukeamalla on vain yksi tai kaksi lyhyttä ja ah niin oivaltavaa (jep) ajatusta. Kuvat on Hellsten ottanut itse, ja monenlaisia hyviä kuvia kirjassa kieltämättä onkin. Kyllä ei Hellsten ole koskaan kuulunut muorin suosikkeihin, eikä päässyt suurempaan suosioon nytkään.

Muita kirjoja, joiden kannessa on kulkuneuvo:
Bergstrand, Mikael: Delhin kauneimmat kädet
Graham, Ian: 50 laivaa jotka muuttivat historian kulun
Kolu, Siri: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittajan Suomi
Westö, Kjell: Rikinkeltainen taivas

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi

Lukuhaasteen kohta 37. on lukijakohtainen. Esittelyssä Muorin ja Tädin valinnat:

Helsinkiin
Aho, Juhani
2012
61 sivua

Helsinkiin on pienoisromaani, joka kuvaa nuoren ylioppilaan Antin matkaa laivalla ja junalla kohti Helsinkiä ja ylioppilaan verratonta elämää. Nuorukainen tietysti elättelee suuria unelmia ja haaveita, kuvittelee itseään jo aikamieheksi ja haluaa hankkia aikuisen kokemuksia. Näissä tuumissa unohtuvat äidin ja ystävien neuvot ja opastukset ja poikaselle tulevat tutuksi varsin nopsaan ylioppilaselämän "varjopuolet".

Tämä Juhani Ahon teos löytyy ilmaiseksi ladattavana e-kirjana Elisa Kirjan klassikkojen joukosta. Se on oivallinen oman aikansa kuvaus. Minuun henkilökohtaisesti se ei oikein iskenyt, sillä päähenkilö Antti on minusta melkoinen idiootti kaikesta "oppineisuudestaan" huolimatta. Mutta kai tietynlainen kokeilu kuuluu jokaisen nuoren kasvamiseen.

Tulkitsin, että kohdan riittää täyttämään se, jos tuon ukon rotjakkeeni toinen nimi on Juhani. Close enough.

Täti kuittaa.

Jäljet
Ahonen, Markus
2016
323 sivua

Tämä osui silmiin taannoin, kun asiakkaalle piti etsiä jotain uudempaa kotimaista jännäriä. Näkyy olevan sarjan kolmas osa, joten nähtäväksi jää montako kirjaa muorin pitää lukea tältä kirjailijalta. Kotimaista jännäriä ilmestyy muorin mielestä nykyään aika hyvin, joskin laatu ei aina niin vakuuta. Tämän kirjailijan kirjoista muori on kuullut hyvää. Katsellaan miten käy.

Ahonen asuu Irlannissa, mutta hänen romaaniensa tarinat sijoittuvat Suomeen. Jäljet ilmestyi ensin e-kirjana vuonna 2014, ja korjattuna laitoksena paperikirjana 2016. Täytyypä vilkaista onko saatavilla muorin kirjastoista e-versiona.

Muorin armas aviomies on nimeltään Markus.

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa

Jumalainen näytelmä
Dante Alighieri
2013
446 sivua

Okei, muori huijaa. Kai nyt runo on tärkeässä roolissa, kun kyseessä on heittämällä yksi maailman tunnetuimmista runoelmista. On ehkä tullut jo selväksi, että muori rakastaa runoutta. Tämä alun perin 1300-luvulla kirjoitettu teos löytyy muorin omasta hyllystä sekä kolmiosaisena vuodelta 1966 että uusintapainoksena (yksissä kansissa) vuodelta 2013. Jälkimmäinen on Gustave Dore´n erittäin vaikuttavasti kuvittama.

Paras osa tätä kolmiosaista teosta on ehdottomasti Helvetti. Muut voi jättää vaikka lukemattakin, mutta Helvettiin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Runomitta vaatii nykylukijalta epäilemättä paljon, mutta muorin mielestä se kuitenkin ehdottomasti kannattaa. Tarinaa voi lukea niin monelta kantilta, ettei siihen kyllästy koskaan. Tai muori ei ainakaan kyllästy.

Jos runomitta pelottaa liikaa, kannattaa kokeilla Emersonin sarjakuvaversiota Danten Infernosta. Pieniä taiteellisia vapauksia (jotka osoitetaan tekstissä joka kerta erikseen) huomioimatta sarjakuva on yllättävän autenttinen. Oli kieltämättä ihan mielenkiintoinen kokemus lukea kirjallisuushistorian suurimpiin nimiin kuuluva teos nelivärikuvitettuna sarjakuvana.

Muita kirjoja, joissa runo on tärkeässä roolissa:
Christie, Agatha: Eikä yksikään pelastunut
Cleveland-Peck, Patricia: Älä päästä norsua kaivinkoneen rattiin
Condie, Ally: Tarkoitettu
Ovidius: Muodonmuutoksia
Tolkien, J.R.R.: Taru sormusten herrasta

Muori kuittaa.

Helmet Lukuhaaste 2018: 35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja

Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus
Hargla, Indrek
2011
349 sivua

Tämä kirja aloittaa Virossa asuvasta apteekkari Melchiorista kertovan historiallisten dekkareiden sarjan. Näiden keskiaikaisten rikosten näyttämönä toimii vanha ja lumoava Tallinna. Tapaukset tekee muistettaviksi ja kiintoisiksi se, että ne on kuvattu ja tutkittu keskiaikaisia menetelmiä ja tietoperustaa hyödyntäen. Mukaan on sotkettu aimo ropaus vanhaa historiaa ja elämänmenoa. Kaikkein vauhdikkaimpien dekkarien ja jännäreiden ystäville tätä sarjaa en suosittelisi. Tahti on toisinaan sen verran rauhaisaa.

Olen itse kahden vaiheilla kirjan suhteen. Toisaalta pidän kirjan historiallisuudesta ja miten se on otettu kirjoitettaessa huomioon. Toisaalta jokin kirjoitustyylissä tuntui tökkivän lukiessa. En lopulta pitänyt lukukokemusta aina sujuvana. Enkä edes osaa määrittää kunnollista syytä tähän! Olivatko tapahtumat jopa liian verkkaisia omaan makuuni? Ehkä. Harkintaan jää, kokeilenko jossain vaiheessa sarjan seuraavaa osaa. Niille, keihin kirja iski, löytyy luettavaa tällä hetkellä kaikkiaan 5 kirjan verran. 


Viisi vinkkiä kirjoista, jotka myös kertovat entisen itäblokin maasta:
Greenwell, Garth: Kaikki mikä sinulle kuuluu
Lortsenkov, Vladimir: Lentävä traktori
Oksanen, Sofi: Stalinin lehmät
Sandu, Christina: Valas nimeltä Goliat
Statovci, Pajtim: Kissani Jugoslavia

Täti kuittaa.